Koulutus vanhentaa

Olipa kiva herätä uuteen aamuun ja viikkoon kertaheitolla yhdeksän vuotta ikääntyneenä. Näin kävi tasapuolisesti vuonna 1966 syntyneille sekä akateemisten perheiden (määritelmä: vähintään toinen vanhemmista maisteri tai tohtori) lapsille että työläiskakaroille. Ihmeikääntyminen on täyttä totta, ainakin mikäli on uskominen Helsingin Sanomien uutisointia Osmo Kivisen & co tutkimuksesta "Eliittiyliopistosta massakorkeakoulutukseen: koulutuksen laajentuminen, mahdollisuuksien tasa-arvo ja yliopistokoulutuksen tuotot".

Henkilökohtaisesti positiivista uutisessa on se, että yllättäen 1966 syntyneet yliopistokoulutuksen hankkineet tienaavat sekä kolme- että viisikymppisenä enemmän kuin 1946 syntyneet. Pikkaisen henkilökohtaisesti negatiivista on se, että olen kuluttanut kaikki kolmekymppisenä tienaamani rahat ja viisikymppinen en tiennyt vielä olevani. Mutta kiva, että tämän uuden ja pikkaisen yllättävän infon varassa tuloja on enemmän kuin 1946 syntyneillä. Kerrankin - edes imaginäärisesti - jotain enemmän kuin tällä suurella tulppaikäluokalla!

Työläistaustaisesta sexsex -ikäluokassani olen siis kummajainen. Kivisen & co mukaan ei-akateemisten perheiden jälkeläisistä vaivaiset 11 % eksyi yliopistoon. Monien mielestä tämä kymmenyskin olisi saanut ohjautua samaan osoitteeseen kuin ne yhdeksän muutakin. Sorry. Mitäs päästitte kaltaistani sosiaalista pääomaa omaavan, lähiön ja pioneerikerhon kasvatin häiriköimään akateemista rauhaa.

Akateemisten perheiden kuuskutosten vesoilla yliopiston ovet avautuivat 56 % todennäköisyydellä. Kiva heille. Nyt enää pelottava kysymys kuuluu "kuinka pieni on se prosentti ei-akateemisten tenavista, jotka päätyivät siihen paljon puhuttuun tohtoriputkeen?". Sitä turkulaiset koulutussosiologit voisivat seuraavaksi valaista meille...

Hakija ei aina saa - edes apurahaa!

Raportti tieteen ja taiteentekijöiden työttömyysturvan

parantamisen edellytyksistä julkaistiin tänään. Sen saa työministeriön sivuilta klikkaamalla tästä.

Selvitysmies Järvisen - siis Pasin paketti - on perusteiltaan oikeansuuntainen. Rakentavan ratkaisunhaun keskella silmään pistää kuitenkin sivun 19 "apurahan haun" rangaistavuus.

Järvinen ehdottaa:
"Ehdotus: Tutkijakoulutuksesta ilman omaa syytään työttömäksi jääneen tulee olla oikeutettu työttömyysturvaan. Sen jälkeen tutkimustoimintaa tulisi pitää päätoimisena vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, jos hän saa tai hakee saman tutkimuksen jatkamiseen apurahaa, kieltäytyy tarjotusta muusta palkkatyöstä tms."

Oletan, että päivän tiedotustilaisuudessa pääsimme ministerin ja selvitysmiehen kanssa yksimielisyyteen siitä, että a) itse hakeminen ei voi olla päätoimisuuden tunnusmerkki, mutta apurahan saaminen ja ennen muuta apurahan käyttö on merkki siitä, että tutkija työllistyy apurahakautena ja b) samaan tutkimukseen jatkorahoituksen hakeminen ei voi olla kriteeri päätoimisuuden jatkumisesta. Ja lienee jopa peräti toivottavaa, että tutkija pysyy samassa tutkimuksessa, eikä poukkoile holtittomasti aivotutkimuksesta historiantutkimukseen, eikä ainakaan päinvastoin.

Ja varmemmaksi vakuudeksi ongelman ydin katujen kielellä. Ei kai se, että menee baariin aikomuksenaan saada, vielä merkitse sitä, että saa. Sama odotuksen ja kokemuksen jännite pätee myös apurahojen haussa. Moni lähettelee anoen apurahakuponkeja, mutta vain osa hakemuksista johtaa apurahan saantiin.

"Kusturican serkku"

Espoo Cinessä rävähti jälleen itäisen Euroopan elokuvia. Komeaa emirkusturicamaista menoa tuli koettua festarin päätöselokuvassa

Guča!– Distant Trumpet.

Jotain perin kiehtovaa noissa Balkanin kansoissa...

Työttömyysturvauutisointia Turust

Turun Sanomat uutisoi eilen tutkijoiden työttömyysturvan ongelmia. Työministeriön virkamies seisoo horjumatta harjoitetun hallinnon takana ja todistelee lausuntakäytäntöjen olevan kautta maan yhdenmukaisia. Suosittelen ministeriön virkamiehelle selvitysmies Järvisen raporttiin tutustumista, ihan viranhoidon takia.

Tänään samainen Turun Sanomat ottaa kantaa asiaan pääkirjoituksessaan "Sosiaaliturvaton apurahatutkija".

Muuten hyvä, mutta on jälleen muistutettava, että viime aikoina työttömyysturvaongelma on eskaloitunut apurahansaajista myös palkansaaja-asemasta työttömäksi jäävien tutkijoiden ongelmaksi. Se ei ole hyvä.

Rakentavasti ratkaisuun; tutkijoiden työttömyysturvan paluu

Tieteentekijöiden liiton kommentti selvitysmies lainsäädäntöneuvos Pasi Järvisen raporttiin lähti tänään määräajassa työministeriöön. Selvitysmiehen raportti on pääosin oikeansuuntainen. Täsmentämistä kaipaa yhteisymmärryksen löytyminen mm. siitä, mikä on tutkijan jatkotyöllistymisen tapa. Päivän tiedon mukaan selvitysmiehen raportti julkaistaan 4.9.2007.

Paljon on vettä virrannut siitä, kun työministeriön virkamies reagoi 7.1.2007 Helsingin Sanomissa julkaistun sunnuntaidebattikirjoitukseeni "Tutkijoista tehdään pakolla yrittäjiä" toteamalla sen vääristelyksi. Käytettyjä ilmaisuja olivat muistaakseni myös "asiantuntematon" ja "valehtelu". (Ks. tatusoturit blogin kirjaus ylioppilasteatterissa järjestetystä yleisötilaisuudesta.).

Yhdyn selvitysmiehen loppuraportin toteamukseen: pääosin ongelmat syntyvät päätöksenteon tietopohjan ongelmista ja kokonaisarvioinnin suorittamisesta. Toivotaan, että asiantuntemus, oikea asenne ja järkiargumentit jatkossa läpäisevät koko työttömyysturvakoneiston. Kentälle on harjoitetun politiikan vuoksi kaatunut jo turhan monta uhria!

Apurahatutkijoiden työttömyysturvaselvitys lausuntokierrokselle

Työministeriön asettaman selvitysmies lainsäädäntöneuvos Pasi Järvisen selvitys (luonnos 20.7.2007 ) "työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä tieteellistä tutkimustoimintaa harjoittavien henkilöiden, erityisesti apurahatutkijoiden ja taiteilijoiden osalta" on siirtynyt lausunto- ja kommenttikierrokselle. Lausuntojen määräaika on 15.8.2007 ja raportti julkaistaan 20.8.2007. Selvityksen jakelulistalla ovat "tutkijoita koskettavista organisaatioista" Tieteentekijöiden liitto, Opettajien työttömyyskassa, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, Suomen Akatemia, Helsingin yliopiston tiedesäätiö, OPM ja STM.

Pitkäjänteistä hitaasti kiiruhtavaa suomalaista laatutyötä!

Kuva: Antti Jauhiainen, 23.6.2007.

Tehostuvassa, hektisessä ja kiirettä ihannoivassa ajassa iskelmätyön ammattilainen Annikki Tähti osoitti maltillisen, mihinkään hengenhädässä rientämättömän työn arvokkuutta.

Sture jazz clubin juhannuspäivän keikalla rauhallinen tempo muistutti siitä, että kiireinen suoritus ja pitkäjänteinen laatutyö saattavat pitkällä juoksulla osoittautua kolikon vastakkaisiksi puoliksi.

Amerikassa tänään, Suomessa eilen ja huomenna...,

Suuri amerikkalainen kodin elektroniikan jakeluketju Circuit City kokeilee uudenlaista työvoimapolitiikkaa potkimalla kokeneimmat ja hyväpalkkaisimmat työntekijänsä ulos leikatakseen kulujaan. Tilalle palkataan halvat uudet tai vanhat uudella palkalla. Tätä kolmanneksen palkanpudotusta 15 dollarista 10 dollariin kutsutaan palkkahallinnolliseksi aloitteeksi. Näin Amerikassa tänään. Ja kuinka ollakaan vastaavasti jo eilen Suomessa.

Vuonna 1934 kotimainen suuryritysjohtaja Forssa OY:n Isak Julin järkeili palkkahallintonsa täsmälleen samoin: ”Koska yhtiömme palveluksessa on (kalliimpia) miespuolisia työntekijöitä suhteellisesti enemmän, kuin missään muussa maamme puuvillatehtaassa, jopa kaksi kertaa niin paljon kuin Porin Puuvilla OY:llä ja siten yhtiömme kannattavaisuus on huonompi kuin minkään muun maamme puuvillatehtaan, pyydän ja vaadin jokaisen osaston esimiehen tarkoin valvomaan, että olotila jo tämän vuoden kuluessa tulee huomattavasti muuttumaan. Mihinkään työhön ei saa ottaa mieshenkilöä, jos naishenkilö vaan voi toimen täyttää. Esimerkkinä mainitsen, että Porin puuvillatehtaassa kaiken tavarankuljetuksen toimittavat naishenkilöt, vieläpä kivihiilienkin kuljetuksen ulkona olevasta varastosta.”

No niin. Huomenna reippaasti vaihtamaan kotimaista työvoimaa halvempaan versioon. Työvoiman sukupuolta vaihtamalla saadaan palkkakuluista leikattua about 25 %, maahanmuuttajia saa takuuvarmasti vielä halvemmalla, ja ihan hittinä maahanmuutajanaisille ei tarvitse maksaa varmaan mitään.

Sutenööriksi väen vaihtoon aina vain halvempaan asettukoon julkiset työvoimapalvelut. Palvellaan yrityksiä täydellä teholla. Tehdään niin, kuten EK:n lainopillinen asiamies Rautiainen asian ilmaisee: Lisää tehoja työvoimapalveluihin. (...) ”Palvelun lähtökohta on se, mistä työvoimaa saa – ei keskittyminen oman paikkakunnan työnhakijarekisteriin. Yhden työvoimatoimiston ajattelusta on luontevaa siirtyä koko maan kattavaan verkostomaiseen yhteistyöhön, sillä kohtaanto-ongelmat ovat sekä laadullisia että yhä enemmän määrällisiä”. Just määrä, lauma, siirreltävissä, eroteltavissa, tarpeettomaksi tullesssaan milloin tahansa lihaksi laitettaviksi. Oliko tällä työvoimalla siis jotakin tekemistä kodeissaan asuvien ihmisten kanssa, ei kai? Sillä täytyyhän yrityksen voittojen kasvaa, täytyyhän. Ja sehän on se meidän kilpailukykymme. Sen nimeen me vannomme. Aina vannomme. Vannomme.

Oudot pätkätyöläiset!

Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu työn tuohussa -kirjassa huseeraa komea joukko tärkeän työn tekijöitä. Mutta miksi korvaamatonta työtä tekevät oudot pätkätyöläiset? Lapsikin sen ymmärtää, että ihan tyhmää....

Kiitokset Ndeshi 5 veelle Tatu ja Patu kirjan lainasta.

Tutkijat, maanviljelijät, kalastajat ja poronhoitajat

Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Tarmo Pukkila visioi apurahansaajien eläketurvaa 6.6. 2007 Taloussanomissa.

Kolmikannantie

SAK:n luottamusmieskyselyn mukaan paikallisten sopimusten soveltamisongelmat ovat lisääntyneet. Erityisesti palkkaa koskeva sopiminen tuottaa hankaluuksia.

Tutkimuksen uutisoinnista ei selviä millaisia sukupuolieroja hankaluuksista on ulosluettavissa. Melkein veikkaisin, että matalapalkkaiset naisalat eivät ainakaan ole vahvemman ja menestyksekkään paikallisen palkka-argumentoinnin voittajia.

Paikallisen sopimisen hankkeiden vahvistamisessa onkin syytä pitää pää kylmänä ja havaita se, että heikommille aloilla tarvitaan vahvempaa selkänojaa. Mikäli vakavasti mielitään kuroa sukupuolen palkkatasa-arvoa umpeen eikä kaiveta levenevää kuilua, niin jonkun muun kuin alipalkattujen naisalojen on oltava solidaarisia. Siispä. Hallitus vastuuseen tasa-arvopuheistaan ja kolmikannantie kunniaan! Mikä mättää? Sekö, että Jyrki K ei hiffannut, että tasa-arvotupo pitää maksaa joka vuosi.

(kuva kuutostien varresta Parikkalasta)

Muuttuva työ ja työttömyysturva

Työministeri Cronberg haluaa selkeyttää tieteilijöiden ja taiteilijoiden työttömyysturvaa. Ks. Työministeriön tiedote .

Tutkijoiden sosiaaliturvan viimeinen taisto?

Eilisessä Apurahansaajien sosiaaliturva - hallitusohjelma todeksi - tilaisuudessa Eduskunnassa tuli koettua kauhua ja iloja.

Kauhua siitä, että tahdon lisäksi on perin epäselvää onko apurahansaajien sosiaaliturvaan tulossa rahaa vai ei. Tahtoa toteuttaa oli sekä rahastojen edustajalla, että sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajalla.

Halut ovat hieno asia, mutta se ei riitä. Hallituksen kehys, johon rahat on saatava lyödään pöytään ensi viikolla. Nyt tarvitaan reippaita ratkaisijoita. Ratkaisumaalin tekijälle on tarjolla kunniaa, joukkue on luonut tilanteen, eikä enää muuta voi.

Apurahan saajat ovat eri yhteyksissä artikuloineet intrenssinsä ja kirjauskin on hallitusohjelmassa. Eiköhän kahdenkymmenen vuoden sosiaaliturvaton koeaika riitä osoittamaan, että tutkijat ovat ihan kelpo kansalaisia. Mekin ollaan vaan ihan ihmisiä ja tarvitaan sairaus-, tapaturma- ja eläketurvaa.

Kauhun lisäksi iloa aiheutti se, että uusi työministeri vaikutti hiffaavan tutkijoiden työmarkkina-aseman peruskuvion. Katkonainen rahoitus tuottaa ikävä kyllä tilanteita, jolloin tutkija on työtön. Työttömyys on ikävä, huonosti toimivien työmarkkinoiden ilmiö, mutta tutkijoiden työttömyys ei kuitenkaan ole synonyymi yrittäjyydelle, kuten nykyinen hallintokäytäntö yrittää epätoivoisesti väittää.

Edelleen. Työttömyysturva ei ole tutkimusrahoituksen muoto. Mutta tutkijat eivät ole sen kummallisempi ryhmä kuin muutkaan, kun työt loppuvat. Nälkä meillekin tulee. Ratkaisu tutkijoiden työttömyysturvan soveltamisongelmiin on yksinkertainen. Työttömyysturvalain noudattaminen palauttaisi työttömälle tutkijalle normaalin työttömyysturva-aseman. Kun palkkarahoitus loppuu ja tutkija ilmoittaa olevansa työmarkkinoiden käytettävissä, niin uskotaan, eikä epäillä huijariksi.

Apuraha taas on palkansaajuuteen rinnastettava tutkijoiden työlistymisen muoto, joka kestollaan siirtää tutkijan oikeutta työttömyysturvaan. Toivon työministeriltä simppeliä kurinpalautusta yhä uusia temppuja kehittelevälle hallintokoneistolle. Kansalaisilla on oikeus luottaa siihen, että viranomaiset noudattavat, eivätkä säädä tai keksi lakeja..

Apurahansaajien sosiaaliturva - Hallitusohjelmasta todeksi

KUTSU Tiedoksi ja tervetuloa ensi viikon tilaisuuteen. Hallitus näytti ohjelmakirjauksellaan tahtoa ja nyt lupaukset on aika sinetöidä rahoilla budjettikehyksessä. Viestiä saa mielihyvin levittää kaikialla, listoilla ja blogeissa!

Apurahansaajien sosiaaliturva – hallitusohjelmasta todeksi

Eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetään tiistaina 15.5.2007 klo 17.00–19.00 paneelikeskustelu aiheesta Apurahansaajien sosiaaliturva – hallitusohjelmasta todeksi.

Tilaisuus on Eduskunnan lisärakennuksessa (Pikkuparlamentin kansalaisinfo), os. Arkadiankatu 3, Helsinki.

Asiasta ovat keskustelemassa työministeri Tarja Cronberg (vihr), toimitusjohtaja Paavo Hohti Säätiöpalvelusta, ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr).

Paneelin puheenjohtajana toimii kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr).

Tilaisuuden järjestävät Vihreiden eduskuntaryhmä yhteistyössä Tieteentekijöiden liiton kanssa.

Tervetuloa!

* * *

LISÄTIETOJA:

kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, 050 5121 727;

toiminnanjohtaja Eeva Rantala (Tieteentekijöiden liitto), 040 7508 284

Teitä pelkää en, mä kuulun liittoon

Lastentarhaopettajien liiton luottamusnainen osoitti vapunpäivän laulannassa esimerkillistä työ- ja vapaa-ajan eron tekoa kieltäytymällä absolut laulamasta Lasten liikennelaulua. Ei pidä sotkea työtä vapaapäivään. Naisvaltaisten matalapalkka-alojen yhteistyönä toteutettu laulanta oli komiaa ja keskittyi työväen päivänä vasemmalle sektorille. Illan ehdoton hitti oli Liiton tyttö.

Yksin pimeässä upj-palkan kaa......

Tutkijakolleega Anu Lahtinen Turusta kirjoittaa UPJ:n helmistä - palkanlaskusta ja salaperäisyydestä. Lahtinen on hinnoiteltu 131,11 egeä halvemmaksi toukokuusta alkaen. Innovaatio ja tehokkuuspuheiden kaikuessa melkein luulisi, että tokukouussa tapahtuva väittelynsä lisäisi, eikä vähentäisi pätevän naisen palkkaa. Mutta ei. Uuden kannustavan palkkausjärjestelmän käyttöönottanut yliopistotyönantaja kohtelee työntekijöitään toisin.

UPJ:n top secret - efektistä Lahtinen kitetyttä "systeemiin kuuluu, että osa prosessista on niin salainen, että hyvä jos uskaltaa omaa henkilökohtaisen suoritumisen lomakettaan lukea, saati näyttää muille".

On aika pistää etusivu uusiksi ja tehdä palkanlaskuskandaalista julkista!

Työvoiman halpamyyntiä, lapsityövoiman väärinkäyttöä ja vaarallisia työoloja

Esitin viime viikonloppuna Tieteentekijöiden liiton liittokokouksessa liitolle eettisen vastuunkannon lisäämistä. Käytännön sovellutuksena toimisi jäsenyys Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK ry:ssä. Vastaanotto oli myönteinen. Meni prosessiin.

SASKin tehtävänä on parantaa ay-toiminnan edellytyksiä maailmassa. Ay-liikkeen solidaarisuuskäsityksen pohjalta vahvistetaan taloudellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa kehitysmaissa ja Suomen lähialueilla avustetaan heikommassa asemassa olevia ammattiliittoja.

SASK:n hankkeet ovat osa maailmanlaajuista edunvalvontaa, joka taistelee mm. työvoiman halpamyyntiä, lapsityövoiman väärinkäyttöä ja vaarallisia työoloja vastaan.

Ps. Suomesta saa kuvan reilun kaupan jalkapalloja.

Arvotonta kissankultaa tohtoritehtaan likuhihnalta

Eilisessä tutkijanuraseminaarissa tuli selväksi, että yritysmaailma ei ikäloppuja tohtoreita kaipaa. Björn Wahlroos muotoili paneelissa "sori vaan, 34 -vuotias ja neljässä vuodessa putkesta ulostullut tohtori ei ole mikään tehokkuuden osoitus". Selväksi kävi, että ei sellaisella ole mitään arvoa. 2000 -luvun yritysmaailmalla jylläävät kovemman luokan arvot. Siinä rumbassa työntekijä, olkoon tohtori tai ei, on kertakäyttötavaraa. Ihmisyys ja ammattilaisuus on jotain, jolla ei ole mitään sijaa tuossa kulutusruletissa.

Yritysmaailman hard core ei yllätä. Huolestuttavampaa sen sijaan on, että OPM ja Helsingin yliopiston edustajien puheenvuoroissa oli wahlroosimainen kaiku. Idea tuntui olevan, että perkeleesti tuotetaan jotain, mutta mitään väliä ei ole mitä tuutista tulee ja miksi. Puhumattakaan siitä, että tuottava instituutio olisi jotenkin kiinnostunut siitä mihin fordistisen tehtaan tuotanto "loppusijoittuu", kuten termi seminaarissa kuului.

Helsingin yliopiston henkilöstöpäälikön määrittelyssä tutkijakoulutuksessa, siis palvelussuhteessa yliopistoon olevat lensivät myös huoletta pois tutkijoiden kategoriasta. Henkilöstöpäällikkö levitti puheellaan verraten vahvaa signaalia siitä, että väitöskirjaansa tekevät ihmisinä ja ammattilaisina ovat arvontonta kissankultaa. Lopputuote kelpaa kyllä, mutta siitä eteenpäin sä oot ihan mattinykäsmäisesti upyours. Kertakäyttökamaa, joka hetken palveltuaan voi mennä. Jokainen tsäänssi on mahdollisuus, josta voi saada lopputuotteen hyödyt firmalle. Se on ihan fifty-sixty käykö sille ihmiselle huonosti.

Ongelmallinen tutkijanura. Pitääkö tutkijanura -käsite sisällään palkkatulon?

Tutkijanuran todellisuutta pohditaan tänään seminaarissa klo 14-18 Helsingin yliopistossa. Ohjelma tästä linkistä. Mukana paneelissa mm. Tieteentekijöiden liitto, Suomen Akatemia, OPM ja Sampo-konserni.

Kirjaus hallitusohjelmassa! Tutkijoiden sosiaaliturva ei tullut yllättäen, eikä pyytämättä!

(selaimista likipiten kaikki muut paitsi Intrenet Explorer näyttävät blogini tekstit ja oikean laidan linkit oikein. Suosittelenkin Firefox Mozillaa IE:n sijaan)

Vanhanen kakkosen hallitusohjelmaan on kirjattu s. 22, "Apurahansaajien sosiaaliturva järjestetään" ja s. 42-43 "Apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen määrän perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä".

Tämä ei tullut "yllättäen, eikä pyytämättä". Tutkijoiden sosiaaliturvan hallitusohjelmaan kirjaamisen taustalla on pitkä ketju määrätietoista edunvalvontatyötä, sosiaali- ja työttömyysturva-asioiden haltuunottoa, kannanottoja, kanteluita, strategista ajattelua, lobbaamista, verkostoja, neuvotteluja, mediaesiintymisiä ja mielenosoituksia.

Kirjaus tarkoittaa siis tutkijoiden hyväksymistä "apurahasidonnaisen" sosiaaliturvan piiriin. Käytännössä siis eläkekertymää, sairaustilanteiden turvaa ja työttömyysturvaa. Kaiken järjen mukaan työhallinnon pelleily määrittelemällä tutkijat työttömyystilanteissa "omassa työssä työllistyviksi" loppuu tähän.

Vino hymy kasvoilla voi todeta: Kiitos maan hallitukselle siitä , että apurahatutkijat saavat mahdollisuuden livahtaa muun väestön joukkoon. On nimittäin kovasti ikävä olla sen järjestelmän ulkopuolella, mihin systeemi nojaa. Samalla huomautan, että apurahan verovapauden rajan nosto puuttuu kirjauksestanne. Hoitanette sen, sillä saattaa muuten olla perin lähellä perusturvaa tuo apurahan saajien ansioihin sidottu turva.

Se miten ja miksi Säätytalon pöydässä apurahansaajien asiat iskeytyivät hallituksen paperiin on siis pitkän prosessin tuote, jonka moottorina on toiminut Tieteentekijöiden liitto ja sen sosiaaliturvatyöryhmä. Hyvä yhteistyökumppani on TATUSOTU -verkosto. TTL:n Sotu ryhmässä ja Tatusotussa ihmiset toimivat bensalla. Kiitos myös loppumetrien hitaammin käynnistyneille diselkoneille. Ja taisipa koneeseen sekoittua prosessissa myös bensaa. Hyvä, että koneistollakin lopulta sytytti. Johan apurahan saajat ovat olleet vasta vuosikymmeniä vailla asiallista sosiaaliturvaa.

Ps. Arvoisa Suomen hallitus. Teoria on nyt kirjattu ohjelmaanne. Hopi hopi vaan käytännön toteutukseen. Bonuksena voitte lisäbudjetoida kaikkien - sanotaan nyt vaikka 1990-luvulta alkaen - apurahaa saaneiden eläkekertymän taannehtivasti suoraan valtiokonttorin tileille. Kiitos.

Ay-unelmia

Uusimmassa Palkkatyöläisessä on kirjoituksia ay-liikkeen unelmista, muun muassa Juha Siltala visioi:

"Ammattiyhdistysliikkeen suuri visio lähivuosikymmeninä on markkinatalouden pelastaminen monopolistiselta keskittymiseltä jakeluketjuja hallitseville oligarkeille ja estää työväki luisumasta uusfeodalistiseen riippuvuuteen joko aasialaisen tehtaan orjina tai Wal-Martin oikeudettomina osa-aikatyöläisinä".

Olen täsmälleen samaa mieltä. Ja ne, joille walmartismi on vielä tuntematon suuruus, voivat valaista itseään teoksella Wal-Mart. Globalisaation kova ydin. Kirja-arvioni "Amerikan eilispäivän globaali tulevaisuus"on julkaistu Yhteiskuntapolitiikassa no 1/2007

Turvaverkko, palvelussuhde ja apuraha

Ihan selvyyden vuoksi. Vaikka selvitysmiehen tehtävänantoon on kirjattu erityisesti apurahatutkijan työttömyysturvan selvitys.

Niin. Työministeriön muotoilusta ei seuraa, että Tieteentekijöiden liiton fokus pysähtyisi apurahansaajiin. Tieteentekijöiden liiton agendalla ministerin tapaamisessa olivat, ja vakavuusjärjestyksessä; nyt esiintyvä palvelussuhteesta työttömäksi jäävien työttömyyturvan kiistäminen ja apurahansaajien työttömyysturvaoikeus. Ensimmäinen näistä on äärimmäisen vakava työelämän pelisääntöjen loukkaus. Toinen on muuttuvan työelämän selkeitä pelisääntöjä kaipaava seuraus.

Ensimmäisestä, palkansaajan työttömyysturvasta on olemassa sovittu järjestelmä, jota yksinkertaisesti kutsutaan laiksi. Tarkemmin. Työsuhdetta ja sen päättymisen seurauksia määrittävät työsopimuslaki (virkamieslaki) ja työttömyysturvalaki. Nyt työhallinto on ryhtynyt tulkitsemaan ohi lakien alan ja säätämistarkoituksen.

Oletan, että kaikille 30.3. valtioneuvoston kokoustilassa istuneille, niin työministerin tehtävää hoitavalle ministeri Tuula Haataiselle, avustajilleen ja työministeriön selvitysmiehelle kävi vallan selväksi, että kyse ei ole vain apurahansaajien työttömyysturvaongelmista, vaan ja erityisesti myös palkansaajista.

Olin tulkitsevinani tilanteesta myös sen, että ministeri asian nyt tietoonsa saatuaan ei vaan tyydy odottamaan, vaan puuttuu asiaan. Saatan olla väärässä, mutta mielestäni on kestämätöntä ajatella, että palkansaajaväestön edustajaksi asettunut puolue haluaisi palkansaajien työttömyysturvan kiistäjän maineen. TTL:n asiamies Tuuli Vänskän letkautusta mukaellen; "meiltä loppuu jäsenet, teiltä loppuu jäsenet". Työttömyyden kohtaavien tutkijoiden kannalta ongelma on tietenkin hyvinvointivaltion turvaverkon läpi valahtaminen. Tai tarkemmin. Hallinto tunkee ihmisen väkisin läpi silmukoiden. Minne tungetaan on epäselvää, mutta sen sijaan selvää on se, että lahjakkainkaan tutkija ei ole turvassa. Rahoitus voi katketa keltä tahansa.

Respect! Työministeriö asettanut selvitysmiehen!.

Tieteentekijöiden liiton edustuksemme tapasi eilen työministerin virkaa hoitavan ministeri Tuula Haataisen. Tapaamisessa osoitettiin puolin ja tosin tahtoa tunnistaa tutkijoiden työttömyysturvaongelmien syitä ja seurauksia. Nyt löytyi asian vakavuuden vaatimaa respectiä!

Työministeriön kansliapäällikkö Markku Wallin on määrännyt lainsäädäntöneuvos Pasi Järvisen
selvitysmieheksi, jonka tehtävänä on selvittää työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä tieteellisen tutkimustoimintaa harjoittavien henkilöiden, erityisesti apurahatutkijoiden ja taiteilijoiden osalta.

Kartoituksen ja ehdotusten tulee valmistua 29.6.2007 mennessä.

Tehtäviä ovat
1. kartoittaa työttömyysturvalain soveltamiskäytäntöä, erityisesti työvoimatoimikuntien lausuntokäytäntöä ja sen yhtenäisyyttä
2. arvioida nykyisten soveltamisohjeiden riittävyys ja tarvittaessa tehdä ehdotus uusiksi ohjeiksi
3. arvioida lainsäädäntömuutoksen tarve ja mahdollisuudet

Selvitysmiehen tulee työnsä aikana kuulla tarpeelliseksi katsomassaan laajuudessa asian eri osapuolia.

Selvitysmies saa kaikilta työhallinnon yksiköiltä tarvitsemansa avun.

Hienoa kansliapäälikkö Wallin! Työhallinnon avun lisäksi Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä antaa kaiken apunsa. Väsymättä. Kokemusta onkin karttunut ja ratkaisuehdotuskin on tarjolla.

Kiva, että tuuleen huutelusta tuli sittenkin debatti. Helsingin Sanomien tammikuisessa kirjoituksessa fokus oli apurahatutkijoina työskenneleiden työttömyysturvaongelmissa. Ne ratkaisemalla hallinto olisi selvinnyt jäähyllä. Vuodenvaihteen alusta peli on koventunut, kun työhallinto on toistuvasti kiistänyt myös työsuhteesta työttömäksi jäävien tutkijoiden työttömyysturvan. Jääkiekossa pelisääntöjen tämänkaltaisesta piittaamattomuudesta seuraisi pelikieltoja ja ottelurangaistuksia. Kenties elinikäisiä. Jään luottavaisena odottamaan selvitysmies Järvisen raporttia. Respect!

Kulttuurityöntekijöiden ja duunarien mixed

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto on järjestäytymässä SAK:hon. Hienoa! Suomen muusikothan ovat optimaalisen edunvalvonnan paikkansa ymmärtäneet jo aiemmin.

Seuraavaksi sitten liittosolidaarisuutta peliin. Satamat sulki ja vienti poseen, ellei järjestelmä ala ymmärtää katkonaisen uuden työn tekijöiden oikeuksia sosiaaliturvaan. Vastineeksi media-alan väki voi tehdä SAK:lle tulevissa taistoissa tasokkaita mainoksia. Kunhan kunnon palkasta sovitaan :)

Sisarkateudesta sisarsolidaarisuuteen

Juha Siltalan avaus Etelä-Saimaan verkkolehden haastattelussa osuu ytimeen. Naisalojen alipalkkaus ei ratkea keskinäisten rajojen, vaan yhteisen rintaman rakentelulla.

Siltalan mukaan palkkatyöläisten tuloerot ovat marginaalisia ja niistä riitely estää palkkoja nousemasta jatkossakin. "....Siltala uskoo, että julkisen alan hoiva- ja opetusammattilaiset taas voittaisivat lakon hyvin äkkiä, jos SAK:laisiin, STTK:laisiin ja AKAVA:laisiin liittoihin jakautuneet matalapalkkanaiset huomaisivat, että heidän matalapalkkaisuudessaan on enemmän yhteisiä kuin erottavia tekijöitä.

- Nuo liitot on kuitenkin tuomittu tappiollisiin erillislakkoihin niin kauan kuin sisarkateus estää hankkimasta etuja toisille, Siltala ennustaa.

Saaattaa Siltala olla oikeassa ja kateuden kulkevan solidaarisen edunvalvonnan edellä. Yhteistä kaikille naisille, keskusjärjestöstä riippumatta kuitenkin on, että naisen euro on yhä vajaampi. SAK: laisten naisten ansiot ovat 77 prosenttia miesten ansioista. STTK:laisten naisten ansiot ovat 73 prosenttia ja akavalaisten naisten 72 prosenttia miesten ansioista. (Ks. Pajunen Pirjo, Pitkää, pätkää, silppua. SAK järjestötutkimus 2005. Tasa-arvoraportti, Oulu 2006) . Akavalaisilla naisilla ei siis mene lujaa keskusjärjestössään. Liekö siis keskusjärjestö kerrassaan väärä monellekin naisvaltaiselle korkeasti koulutetuille naisliitolle....

Selain ja linkit

Huom. Blogini sivut ja linkit näkyvät oikessa formaatissa mm. Mozillla Firefoxin selaimella. IE -selain hukkaa oikean reunan linkit.

Tutkijoiden ihmiskoe

Tiistain Iltalehdestä voi lukea kantani tutkijuuden ongelmista. Ks.http://www.iltalehti.fi/vaalit/200703125810219_vl.shtml

Sosiaaliturvalupaukset videolla

TATUSOTU -blogissa on kuunneltavissa videoklippeinä perjantain mielenosoituksen puheita, mm. ministeri Haataisen lupaukset eläke- ja sosiaaliturvan edistämisestä.

Äänekäs kansa - uutiskuva kertoo?

Eduskuntatalon portaat täyttyivät perjantaina 2.3. taiteilijoista ja tutkijoista. TATUSOTU:n aloitteellisuudesta lähtenyt mielenosoitus vaati apurahan saajille eläke- ja sosiaaliturvaa sekä työttömyysturvan aukottomuutta. Outi Alanko-Kahiluoto esitti mielenosoittajien vaatimukset.

Media oli paikalla sankoin joukoin. Hyvä niin. MTV3:n uutiskuvassa kamera kiersi pitkää ja sankkaa mielenosoittajien rivistöä pitkin portaita, yleiskuvassa näkyi valtava väkijoukko ja toimittaja haastatteli niin mielenosoittajaa kuin myös sosiaali- ja terveysministeriä. Mielenosoituksen sanoma tuli esille ja ministeri Haatainen lupasi ruudussa hoitaa ongelmat kuntoon. Erinomaista. STM:ssä muistettiin näin vaalien alla kaivaa esiin jo vuonna 2004 sosiaaliturvaa valmistelleen työryhmän jättämä esitys jatkovalmisteluun.

YLEn radiouutiset mainitsi nettisivuillaan mielenosoittajien määräksi 1500. Linja varmaan piti myös eetteriin ajetuissa lähetyksissä. Myös Helsingin Sanomien jutun kuvista välittyi tungos.

Mutta mitä näki YLE TV1:n pääutislähetyksen katsoja. Jostakin eduskuntatalon korkeuksista kourallisen ihmisiä haahuilemassa portailla. Valtaa ei näkynyt missään. Edes paikalla ollutta ulkoministeriä, tutkijaa ja poliittisen historian dosenttia Erkki Tuomiojaa ei hiffattu kuvata. Tuomioja vakuutti puheenvuorossaan, että hallituspohjasta riippumatta apurahansaajien sosiaaliturva kunnostetaan.

Ylen TV-ruudussa homma näytti perin tavalliselta suomalaiselta mielenosoitusyritelmältä, johon ei ollut tullut juuri kukaan. Ilmeisestä kuitenkin on, että se joka ei osunut paikalle mielenosoituksen aikana olivat kuitenkin YLE:n ulkokamerat. Tekstiosuudessa YLEkin tv:n uutislähetys pärjäsi. Uutistenlukija nosti esiin mielenosoittajien keskeisen vaatimuksen: tutkijat ja taiteilijat on otettava mukaan työttömyysturvan uuden ohjeistuksen valmisteluun.

Suomalaisilla mielenosoituksilla ei ole tapana olla riehakkaammasta päästä. Tässä oli taiteilijoiden voimin yritystä performanssiin. Seuraavaan häppeningiin vinkiksi tsekkien 1989 samettivallankumouksen aikainen perin tehokas joukkovoiman osoitus. Sankan joukon kilistellässä avainnippuja on soundi mahtava. Toivottavasti tätä kikkaa ei tarvitse kuitenkaan testata vuonna 2011 seuraavien eduskuntavaalien yhteydessä, kun tutkijat ja taitelijat vaativat taas eläke- ja työttömyysturvaa.

Palkansaajien työttömyysturvan kiistäminen

Työministeri Tarja Filatoville pisteet siitä, että saapui maanantain TV 1 Voimalan "Tohtoritehtaan työttömät" -lähetykseen. On selvää, että tutkijanuran sekä sen katkoskohtien ongelmien vyyhti on senkaltainen, että ongelmat eivät yhdellä tv-ohjelmalla ratkea.

Mutta tulkitaan maanantain debatti askeleeksi kohti halukkuutta lähteä ratkaisemaan ilmiselvää ongelmaa. Kautta on aivan riittävästi jäljellä, jotta ministeri voi asettaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään tutkijan työttömyysturvan soveltamisen ongelmia. Työryhmän tulisi koostua ainakin ministeriön, tutkijoiden ammattiliiton, säätiöiden ja yliopistojen edustajista. Avainsana on tutkijan työn ymmärtäminen, jotta voi tunnistaa sen ikävän kääntöpuolen, työttömyyden. Itse kunkin on varmaan syytä pysähtyä miettimään, mistä työttömyysturvan kiistämisessä oikeastaan on kysymys, ennen kuin suinpäin syöstään hyvinvointivaltio historian hämärään.

Työttömyysturvalaissa ei ole edelleenkään vikaa, ongelma tulee siitä, että hallinto kehittelee ikiomia tulkintojaan. Se kenen komennosta - on minulle edelleen epäselvää. Uusimpana tulkintana on alkanut vyöryä OPM:n tutkijakoulun virka- tai työsuhteesta työttömäksi jääneiden työttömyysturvaoikeuden kiistämisiä. Perusteena käytetään omassa työssä työllistymistä. Työ- tai virkasuhteen päättyessä tutkijan, myös tutkijakoulutettavan, työntekovelvoite kuitenkin päättyy. Tätä työlainsäädännön perusasiaa hallinnon on jostain syystä perin vaikeaa ymmärtää.

Oikea ratkaisu olisi tutkia työttömäksi jääneen ihmisen tilanne. Sitä kutsutaan kokonaisharkinnaksi. Työnteon loppuminen rahoituksen loputtua on perin todennäköinen vaihtoehto itse kunkin kohdalla. Myös tutkimuksen sivutoiminen jatkuminen on mahdollista, eikä se lain mukaan aseta työvoimapoliittista estettä työttömyysetuudelle.

On selvää, että kaikkien ihmisten kohdalla työhallinnon velvollisuus on tarkastella työvoimapoliittisia edellytyksiä ja esteitä. Mikäli tutkija ilmoittaa jatkavansa kokopäiväistä tutkimustyöskentelyä, se on este. Silloin ihminen työllistyy omassa työssään. Tämä on selvää. Näissä tapauksissa voi vaan olla kateellinen niille, jotka kuuluvat "pappa betalar -osastoon". Hyvin heillä menee ihan riippumatta siitä, onko tässä maassa toimiva työttömyysturvajärjestelmä vai ei.

Mutta ne, jotka eivät aseta esteitä ovat lain mukaan oikeutettuja työttömyysetuuteen. Nyt tämä on useisssa tapauksissa kiistetty. Palkansaajien ja palkansaajaan rinnastettavien apurahatutkijoiden työttömyysturvan, hyvinvointivaltion ja säännellyn työelämän pelisääntöjen purkamisella saadaan toki ennen pitkää siivottua tutkimuksen piiristä ainakin kaikki ne, jotka tekevät työtä elääkseen. Ja elääkseen nimenomaan siinä merkityksessä, että ostavat ruokaa kaupasta ja maksavat omat asumisensa. Työttömyys on sinänsä jo koettelemus, mutta siihen lisättynä työttömyysturvan kiistäminen ei ainakaan paranna asiaa.

Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson on tehnyt 16.2. eduskunnassa kirjallisen kysymyksen (KK 1185/2006), jossa on pureudutaan mm. yo. ongelmavyyhtiin. Allekirjoittajiin on yhtynyt mm. sosialidemokraattien Säde Tahvanainen. Kysymys on luettavissa eduskunnan sivuilta.

Esitarkastuksesta väitökseen

Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä kerää informaatiota

VÄITÖSKIRJAN HYVÄKSYMISPROSESSIN KESTOSTA

Vastaukset voi meilata Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän sihteerinä toimivalle Tuuli Vänskälle. OTK Tuuli Vänskä työskentelee TTL:ssä asiamiehenä.

Eli vastaukset osoitteeseen tuuli.vanska@tieteentekijoidenliitto.fi. Kiitos.

Yliopisto ____________________________

Laitos ______________________________

1. Arvioi, miten pitkä on väitöskirjatyön tarkastusprosessi keskimäärin laitoksellanne viime vuosina (esitarkastukseen jättämisestä väitöstilaisuuden järjestämiseen):

_______________ (kuukausina ja viikkoina)

2. Miten pitkään hyväksymisprosessi (esitarkastukseen jättämisestä väitöstilaisuuden järjestämiseen) on kestänyt viime vuosina

a) pisimmillään _______________ (kuukausina ja viikkoina)

b) lyhyimmillään _______________ (kuukausina ja viikkoina)

3. Miten väitöskirjan tarkastusprosessin kestoa säännellään? Merkitse sopivat vaihtoehdot

a) ei mitenkään

b) yliopiston johtosäännöllä

c) muilla yliopiston ohjeilla

d) tiedekuntatason ohjeilla

e) laitoksen omalla ohjeistuksella

f) muuten. Miten? _______________________________

4. Voiko väitöskirjantekijä itse vaikuttaa tarkastusaikatauluun laitoksellanne? Jos, niin miten?

________________________________________________________________

________________________________________________________________

________________________________________________________________

5. Onko palvelussuhteessa oleville tutkijoille annettu uusia työtehtäviä tarkastusprosessin aikana?

a) kyllä. Mitä (opetusta, muuta tutkimusta)?________________________________

b) ei

6. Onko rahoituksen loppuminen jo ennen väitöstilaisuutta yleinen ongelma laitokseltanne väittelevillä?

a) Kyllä.

b) Ei.

c) En tiedä.

7. Pyritäänkö laitoksella vaikuttamaan väittelevien työllistymiseen tohtoroitumisen jälkeen?

d) Kyllä. Miten? __________________________________________________

e) Ei.

Voimalassa virtaa maanantaina!

TV 1, Voimalassa

Tohtoritehtaan työttömät.
maanantai 19.02. Tv1 21.50

Mukana työministeri Tarja Filatov, tohtori Elina Vuola sekä tutkijat Ilkka Levä ja Anu Suoranta.
Uusinta ke 21.2. klo 16.05.

http://www.ikonijaindeksi.fi/voimala/index.php

Luottamus menossa tai mennyt jo?

Päivän Hesarin yleisönosastolla on sosiaalietiikan tutkija Janne Behmin loistava kirjoitus "Työttömyysturva kuuluu myös apurahan saajille". Behm osoittaa, miksi työhallinnon nykyistä toimintaa ei voi hyväksyä eettisistä syistä. Nykyisen menon päässä häämöttää luottamuksen katoaminen hallintoon ja koko yhteiskuntaan.

Tieteentekijöiden liitto on toistuvasti esittänyt työministeriölle apurahatutkijoiden työttömyysturvan ongelmien ratkaisua asiantuntijavalmistelun kautta. Järjellisissä oloissa ministeri Filatov olisi jo kauan sitten pysäyttänyt hallintonsa paniikinomaiset ja linjattomat yksittäisiin tutkijoihin kohdistuvat satunnaistuomiot ja pistänyt pystyyn elimen, jossa on edustettuna kaikkea sitä tuntemusta, josta tutkijoiden katkonainen työura (tai toimeentulo, kuten Stina Immonen tiivisti) ja rahoitus muodostuu.

On järjen köyhyyttä luulla, että työttömyysturvan ongelmia voisi käsitellä ilman tutkijan työn, työsuhteiden ja rahoituksen erityspiirteiden tuntemusta. Juuri nyt työministeriö on uusien ohjeidensa soolovalmistelussa tällä tiellä. Yhteinen tie on toinen. Ongelmakohtien tunnistamisen ja yhteisen ratkaisun avaimia on hallussa tutkijoiden ammattiliiton lisäksi rahoittajatahoilla, esim. säätiöillä. Pahaa ei varmasti tekisi, jos myös yliopistoja asioiden tiimoilta kuultaisiin.

Kielletty suunta

Niistä 100 000 uudesta työpaikkasta olikin "ihan yllättäen" puolet osa-aikaisia. Työllistyminen nälkäpalkalla ei kuullosta siltä suunnalta, jota kannattaa hehkuttaa suurena onnistumisena. Edes tämän hallituksen.

Seuraavaksi Yle:n ajankohtaistoimitus voi avata lippaan työttömyyslukujen vähenemisestä; kuinka pelottavan suuri osa työllisyysasteen "paranemisesta" johtuukaan siitä, että viime vuoden vaihteessa voimaantulleen työmarkkinatuen uudistuksen seurauksena väkeä tippuu kuin pipoa pois työttömyyslukujen näköpiiristä. Aktivointi kun ei välttämättä aktivoita. Hyvinvointivaltiossa olisi kiva tietää myös minne putoavat, ettei tule sitten kerjäläiset "ihan yllätyksenä" ostoskeskuksiin.

Työministeriö pettää

Kolmikannassa on petturi, sillä tutkijoiden työttömyysturvan epääminen klausuulilla "työllistyy omassa työssään" on ulottunut nyt jo yliopistosta työsuhteesta työttömäksi jääntiin. Ks linkki TTL Palkasta peritään toki työttömyysvakuutusmaksut, mutta mitä välii.

Laajakulmassa tässä tietenkin on kysymys sopimusyhteiskunnan rapauttamisesta. Kenties yllättäväksi asian tekee se, että tutkijoiden palkansaajuutta on räminällä kyseenalaistamassa valtionhallinnon se lohko, jonka salkku on tukevasti ollut palkansaajien edustajiksi asettuneiden sosialidemokraattien käsissä. Hei Filatov, mitä sun ministeriösi puuhaa?

PS. Jos metallimiehiltä kiistettäisiin oikeus työttömyysturvaan, niin AKT olisi lopettanut bensanjakelun jo!

Ota riski!

Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 60 % lukioikäisistä on miettinyt uraa tutkijana ja yli 80 % ottaisi puolisokseen tohtorin tai dosentin.
Nuorisossa on tulevaisuus ja elämä on venäläistä rulettia :)

Sunnuntaidebatti ja tutkijoiden työttömyysturva

Helsingin Sanomien sunnuntaidebatista 7.1.2007 voi lukea puheenvuoroni liittyen tutkijoiden työttömyysturvan ongelmiin otsikolla "Tutkijoista tehdään pakolla yrittäjiä".

Myös ruotsalaiset doktorandit kärvistelevät vastaavassa sosiaaliturvattomuudessa.
Ks. aiheesta esim. sivuilta Nord Forsk ja SULF.

White-Collar Workers Unite!

Barbara Ehrenreichin teos Bait and Switch on kääntynyt suomeksi nimellä Petetty keskiluokka (Vastapaino Tampere, 2006). Tällä kertaa Ehrenraich ravistelee amerikkalaista unelmaa - kovan työn ja yrittämisen kautta vaurastumista. Ehrenreich osoittaa unelman rapistuneen. Työntekijältä toki vaaditaan yhä enemmän yritysten maksimoidessa voittojaan, mutta samalla yhä usemman tulevaisuus on vaakalaudalla.

Ks myös http://www.unitedprofessionals.org/

Reilua palkkaako?

Kuluneella viikolla julkaistiin akavalaisten alipalkkaliikkeen vauhdittajaksi Vesa Syrjän raportti: Koulutusko kannattaa aina? – Eräiden korkeastikoulutettujen ammattinimikkeiden ansiokehitys 1995–2004. Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportteja 7; Helsinki 2006. Raportti on julkaistu kokonaisuudessaan osoitteessa www.reilupalkka.fi.

Ylläoleva kuvio on surullista kertomaa. Tutkijan palkkakehitys suhteessa muihin ei ole vain surkea, vaan erittäin surkea. Pohdittavaksi asian korjaamisen lisäksi jää, miten syöksylaskuun on päädytty. Positiivista olisi, että alipalkatut tutkijatkin tulisivat kaapista, eivätkä luulottelisi itselleen todellisuudesta poikkeavaa palkka-asemaa. Tutkijan palkka jää alle suomalaisen keskipalkan. Tätä ei pelkällä yksilöllisellä suoriutumisella kuitata, vaikka olisi kuinka toimelias ja nöyrä työnantajalle.

Suomella menee kuulemma hyvin. Siitä taitaa kuitenkin rajautua ulos julkinen sektori.

Holhouksesta hylkäämiseen

Yllättävää kyllä, mutta on ollut tapoja, on ollut aikoja, jolloin työnantajalla on ollut vastuita. Ja mikä yllättävintä vastuuta ei kannettu pelkästään voitoista, vaan myös työntekijöistä. Ja työsuhteista. Ennen tuskin kaikki oli paremmin, mutta onko nyt sitten hyvin?

Olisiko vaikkapa työministeriön syytä pohtia vastuitaan omista työntekijöistään. Kolmannes väestähän siellä on rumissa pätkätyösuhteissa. Mutta yliopistoon verrattuna tuohan ei ole vielä mitään! Joten mikäs hätä Meillä. Iloitkaamme siitä, että työpaikkojen määrä kasvaa silmissä, laadusta tinkimällä.

Juttuni Työnantajan vastuu -holhouksesta hylkäämiseen? (ks. s. 14) on julkaistu Elintarviketyöntekijöiden liiton Elintae lehdessä 8/2006.

Vuokralle viidakkoon!

Tekstini "Vuokratyössä viidakon lait" on julkaistu Palkkatyöläisessä no 7/2006

Vuokratyön epävarmuus ei ole uusi ilmiö, totesi Turun yliopiston sosiologian laitoksen tutkija Liisa Lähteenmäki Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran elokuisessa seminaarissa Pärjäämisen ajat – horjuvat työt.

Lähteenmäki rinnastaa vuokratyöläisten tilanteen Mauno Koiviston väitöskirjassaan vuonna 1956 kuvaileman ahtaajien aamutyönjakoon. Satamassa työnjohtaja heitteli työhön oikeuttavia tililappuja ilmaan huudellen ”pulu, pulu, pulu..”. Ne, jotka nappasivat ryntäyksessä lapun kiinni, saivat työkeikan. Vuokratyössä lappujen heittely on vaihtunut puhelinsoitoksi. Soitto saattaa tulla aamukahdeksalta: voitko tulla töihin yhdeksältä? Se joka ottaa soitosta kiinni, on aina valmiudessa, saa oikeuden työskennellä – ainakin sinä päivänä.

Epävarmuus ja pelko ovat vuokratyöläisen pysyvä olotila, toteaa Lähteenmäki. Vuokratyöntekijöistä valtaosa on naisia. Vuokratyöntekijät haaveilevat vakituisesta työstä ja tekevät vuokratyötä pakon edessä, koska eivät ole muuta työtä saaneet. Vuokratyötä tekevät eivät ole hiihto- tai surffipummeja, jotka työskentelevät silloin kuin hiihtelyltään ehtivät. Lähteenmäki korostaa, että mikään ei puhu sen puolesta, että halu tehdä pätkä- tai vuokratyötä olisi elämäntapavalinta.

Lähteenmäen mukaan vuokratyöntekijät kokevat itsensä petetyiksi. Heiltä on riistetty normaali elämänkulku, johon kuuluvat paitsi mahdollisuus suunnitella elämää, myös vuotuinen loma-aika, työuran mukaan karttuvat ikälisät ja oma työyhteisö

Yhdysvaltalaisia vuokratyöläisiä tutkittaessa on havaittu laaja kirjo toivon ja uskon sekä toisaalta raivon ja pettymyksen tunteita. Työntekijöissä elää toivo, että kovalla yrittämisellä työnantaja jonain päivänä huomaisi juuri minut ja vakinaistasi työsuhteeni. Toisaalta ne vuokratyöläiset, jotka jäävät valitsematta, tulematta amerikkalaisen unelman ilmentymiksi, eivät koskaan saa tietää miksi he epäonnistuivat. He tuntevat itsensä petetyiksi. Työntekijöiden kilpailuttaminen on myös johtanut keskinäiseen solidaarisuuden puutteeseen, sillä vuokratyöntekijät ovat itse ryhtyneet tekemään eroja hyvän ja huonon työntekijän välille – aina se toinen on työmoraaliltaan löyhä, laiska ja epärehellinen.

Vuokratöissä pätevät viidakon lait. Tutkija tekee eron kotimaisen vuokratyöläislainsäädännön kohennuksen ja vuokratyöläisen arjen välille, sillä lain ja työehtosopimusten määräykset eivät realisoidu todellisuudeksi itsestään. Vuokratyöntekijä joutuu monasti tyytymään vakituisessa työsuhteessa olevia heikompaan palkkaan, jää ilman irtisanomissuojaa, työterveyshuoltoa, sairauslomaa ja lomakorvauksia.

Vuokratyöntekijälle työsuhteen ehtojen kyseenalaistaminen on mahdottomuus. Eri tutkimuksissa haastatellut vuokratyöntekijät pelkäävät, että oikeuksien perääminen tulkitaan rettelöinniksi ja tätä kautta työ loppuu. Vuokratyöntekijöiden määrä on tuplaantunut viidessä vuodessa. Vuonna 2005 tilastoitiin jo 65 000 vuokratyöläistä. Työministeriön arvion mukaan keskimääräisen vuokratyösuhteen pituus on 64 päivää. Kasvavalle joukolle vuokratyöläisiä eivät kuitenkaan käyttäjäyrityksen luottamusmiespalvelut kuulu, hämmästeli Lähteenmäki.

Tutkijan mukaan vuokratyöläisten kohdalla kyse on myös oikeutetusta sukupolvikokemuksesta, jopa petoksesta. Koulutus ei olekaan pääsylippu, vaan ajoittain jopa rasite. Ammattitutkinto ei automaattisesti takaakaan vakituista työpaikkaa. Vaikka vuokra- tai pätkätöiden kantamuoto kuinka polveutuisi jo antiikin Kreikasta, niin nykyiset kolmikymppiset vertaavat omaa työllistymistään vanhempiinsa tiivistää Lähteenmäki. Keväiseen paskaduunikeskusteluun viitaten Lähteenmäki heittää ilmaan kysymyksen mistä ja kenen paskuudesta oikeastaan on kysymys, kun työnantaja voitontavoittelussaan luo epävarmoja työpaikkoja työtehtäviin, jotka ovat luonteeltaan pysyviä.

Reilut pelisäännöt! Get up, stand up, don't give up the fight

Ohjelmassa:

- Reilut pelisäännöt työelämään – EU:n työministereiden odotuksia Asem-huippukokoukselta,
Tarja Filatov, työministeri

- Kiinan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen haasteet,
Linda Jakobson, Kiina-ohjelman johtaja, UPI

- Inhimillinen työ – ihmisarvoinen elämä. Kansainvälisen ay-liikkeen huippukokouksen tavoitteita. Marjaana Valkonen, kv-osaston johtaja, SAK

Globaalissa työnteon maailmassa on ajankohtaista vaatia:

Get up, stand up, stand up for your rights
Stehen Sie auf, stehen Sie oben, stehen Sie oben für Ihre Rechte
Levez-vous, levez-vous, levez-vous pour vos droites
Sta op, sta op, kom voor uw rechten op
Alzisi, levisi in piedi in su, corrisponda in su ai vostri diritti
Levántese, esté parado para arriba, esté parado para arriba para las sus derechas
Σηκωθείτε, σταθείτε επάνω, αντιπροσωπεύστε επάνω τα δικαιώματά σας
起きなさい、立ちなさい、あなたの権利を擁護しなさい

BOB MARLEY Lyrics

Kahdeksan tunnin työaika ei ole korvaamaton etu!

Työministeri Tarja Filatov perää täysin oikeutetusti kahdeksan tunnin työpäivää takaisin. ”Tämä vaatimus toteutui aikanaan, mutta nykypäivänä voisi kysyä olemmeko käytännön elämässä kadottaneet kahdeksan tunnin työpäivän? Liian moni suomalainen tekee epävarmoissa oloissa pätkä- ja sirpaletöitä eikä työ tarjoa heille riittävää toimeentuloa. Kahdeksan tunnin työpäivä on heille yhä unelma”, sanoo Filatov.

Filatov voisi viedä politiikkaansa astetta pidemmälle ja asettaa agendalle työajan lyhennyksen. Samalla työ jaettaisiin solidaarisemmin. Sinänsä tarpeellisen puolustustaistelun sijaan sosiaalidemokraattinen ministeri ja -liike voisivat liki vuosisadan uinuilun jälkeen tavoitella uutta - edistää unelmia, jotka parantavat elämän laatua. Vuonna 1917 työaika lyheni 8 tuntiin. Tuosta toteutuneesta vaatimuksesta on 89 vuotta.

Vuonna 2006 on vaadittava kuutta tuntia tai nelipäiväistä työviikkoa. Kahdeksan tunnin työaika ei ole saavutettu etu, matemaattinen suure, jota ei voi alittaa. Kyllä 2000 – luvun ihminen kykenee käyttämään mielekkäästi lisääntyvää vapaa-aikaa….

"Nema Jugoslavia !" (Yugoslavia does not exist any more !).

Espoo Cine esitti eilen Emir Kusturican elokuvan Život Je Čudo /Elämä on ihme (2004) . Kusturican elokuvassa ex. Jugoslavian kiskoilla kulkevat jälleen balkanin kansat, elämä, sota ja rakkaus. Elokuvan musiikki on No smoking orchestran tuotantoa. Kusturican seuraavaa elokuvaa The wish, Promise me this (announced for 2007) Suominäytöstä vuonna 2010? odotellessa voi fiilistellä When life was a miraclella....

Život Je Čudo -elokuvan ydin: What could be better for the village than a touristic railway ? And what could be worse for tourism than the war ? Busy with the construction of the railway, Luka closes the eyes on the war. He is specially worried by this donkey that blocks the train. But when his wife leaves him for a musician and Miloš, his son, is called up for the military service, his life starts to look like a battlefield.

Fightings start soon in the station and Luka realizes he's at the heart of a true battlefield. Moreover, Miloš is made prisoner. At this time he meets love in the person of Sabaha, a Muslim nurse. But Sabaha should serve as en hostage for Luka, and must be exchanged if he wants to get his son back. (Ks. http://www.kustu.com/)

Työsuhteiden alkeiskurssi, lyhyt oppimäärä

"Kannattaa rakastua ihmiseen - mieheen tai naiseen -
ei työnantajaan":

Anu Suoranta 2006.



Ks. tuoreet
Ay -uutiset

You have the right to join a union!

Bienestar International manufactures union-made footwear & casual clothing under the brand name No Sweat™. Our gear is produced by independent trade union members in the US, Canada, and the developing world. We believe that the only viable response to globalization is a global labor movement.

No Sweat defines the market for goods that support independent trade unions - the only historically proven solution to sweatshops. We market direct to consumers, relying primarily on internet sales for distribution. We provide a competitive product to you and a living wage to our workers. How? By not advertising. We rely on you to help us spread the word! To see how, go to Globalize THIS. It’s our world. Let’s change it.

Kirja-arvio: Nöyräksi koulutus

Pink Floydin klassikossa kuorolla on sanoma:

"We don't need no education
We don't need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teacher, leave those kids alone
Hey, teacher, leave those kids alone"

Myös Mari Käyhkön teoksessa Siivoojaksi oppimassa on
keskeistä ajatusten kontrollointi. Mitä koulutuksessa itse asiassa opetetaan ja opitaan?

Teoksessa nousevat esiin miten sukupuoli ja yhteiskuntaluokka
osoittavat yksilöille hierarkisen paikan. Niin, oliko se niin, että suomalaisessa yhteiskunnassa jokaisella on samanlaiset mahdollisuudet ja kaikki on vaan itsestä kiinni....?

Kirja-arvioni "Siivoojaa ei huomaa kukaan" teoksesta Mari Käyhkö, Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa. Joensuu University Press. Joensuu 2006, 285 s on julkaistu Työväentutkimuksessa 2006.

Pärjäämisen ajat lähestyy...

Vielä hetki on aikaa ilmoittautua Voionmaan opistolle Pärjäämisen ajat - horjuvat työt -seminaariin. Perinteisen kesäseminaarin järjestää Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura ry.

Seminaarin pohjalta julkaistaan vuoden 2007 aikana kirja sarjassa Väki voimakas. Kirjan toimittavat Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta.

Tunnelman virittelyn voi alkaa Multimediakonsulttien videoilla Kun päättyy työ ja Osa-aikainen.

Konsteja passailla työssä työtä

Joustavuus on keskeinen työelämän käsite. Työministeriön työpoliittisen tuoreen tutkimuksen Tero Mamia, Harri Melin (toim.) ”Kenen ehdoilla työ joustaa” otsikossa tiivistyy se oleellisin. Kyseessä pitäisi olla kahden kauppa. Ideana tehokkuuden haussa ei tulisi olla, että vain toinen – yleensä työntekijä – taipuu, venyy ja joustaa. Ja joskus katkeaa. Äärimmilleen vietynä yksipuolinen jousto tarkoittaa, että ravintolatyöntekijä, useammin nainen kuin mies, kutsutaan työhön kun aurinko paistaa. Palkka ei sadepäivinä juokse.

On-off- palkkaus sään tai työtilanteen mukaan ei ole ainut vaihtoehto. Paluuta melko kauas yksipuoliseen työehdoista määräämisen historiaan se kyllä on. Työsuhteen ehdot ovat järjestettävissä asiallisemminkin, ilman että yritystoiminnan riskit kaadetaan työntekijälle. Esimerkiksi kovien jätkien AKT yhdessä työnantajiensa kanssa on sopinut ihan kohtuulliset odotusajan palkat. Palkka juoksee, vaikka yrittäjä ei jokaiselle päivälle ole bussia saanut täyteen turisteja. Riski keikkojen puuttumisesta ei kuitenkaan ole bussinkuljettajan.

Luottamus on keskeinen käsite työaikajoustoissa. Sen puuttuessa konstit ovat monet. Jostain syytä - liekö työnantajien kovien otteiden motivoimaa - maailmalla leviää yksipuolisiin joustoihin kannustavaa kirjallisuutta. Näissä opaskirjoissa jouston määrittelijä on työntekijä. Kyse on keskiluokan kapinasta (tai napinasta). Suomeksi on käännetty vuonna 2005 ranskalaisen Corinne Maierin "Tervetuloa laiskuus". Amerikkalaista alkuperää ovat Marc Salzmanin "White Collar Slacker´s Handbook" ja Chris Morranin "Hardly Working. The Overachieving Underperformer's Guide to Doing as Little as Possible in the Office". Jälkimmäinen on kääntynyt myös ruotsiksi nimellä "Konsten att inte jobba" . Kirjallisten työn välttämisen kesäharjoitteiden rinnalle voi vielä liittää elävän kuvan, sillä kotimainen esikuva numero yksi työn karttajasta on tietenkin Uuno Turhapuro.

Kerskakulutusta ja vanhentuneita työelämän tuotteita

Bäst före?

Ruotsin Ericsson on reippaasti määrittämässä suhdettaan työntekijöihin. Työntekijän arvo on silkkaa matematiikkaa. Sitä eivät edes kansankodissa enää reunusta ihmisarvoon ja yritysten yhteiskuntavastuuseen kytkeytyvät suureet.

Ericsson on ehdottanut ikääntyneille työntekijöilleen työpaikkansa vapaaehtoista jättämistä. Hyödyttömänä dumppaaminen tulee vastaan jo 35-vuoden iässä. Ei auta, vaikka kuinka olisi trimmannut kuntosalilla. Ajan kuluttava voima on kiihtyvässä kapitalismissa armoton. (Muuten, Ericssonin työntekijöiden ulosheittoiässä entisessä Neuvostoliitossa kuuluttiin vielä nuorisojärjestö Komsomoliin. Kuten laulussa sanotaan: tytöt ja nuorukaiset olivat täynnä voimaa).

Ericssonin ratkaisun taustalta voi ymmärtää perin raadollisen ajatuksen. Työntekijä, tuote on kulutettu loppuun 35-vuoden iässä. Yritys katsoo saaneensa irti kaiken mikä on saatavissa. Jonkin opin mukaan telealalla ihmisen todennäköisyys olla innovatiivinen laskee 35-vuoden iässä.

Samaa opin olivat omaksuneet myös 1930-luvun yrittäjät. Suomalaisen suurteollisuuden, Forssan puuvillatehtaan johtaja Isak Julin määritteli työntekijöiden riski-iäksi vastaavan 35 vuotta. Ikäkatto perustui Julinin laskelmiin, että tuon iän saavutettuaan työntekijän työtahti ei kokemuksen lisääntymisestä huolimatta enää kasva, vaan pikemminkin heikkenee. Työnantajan kannalta ikääntynyt työntekijä oli riskisijoitus, johon liittyi kustannuspaineita. Saman laskelman on tehnyt Ericsson, siksi se tahtoo uutta verta putkeen. Kulutettavaksi ja jälleen vanhentuneena sivuun siirrettäväksi.