Samapalkkatavoite ei ole riittävä, sillä nykyisellään se sulkee ulos merkittävän määrän työtä ja sen tekijöitä.
Vastentahtoinen osa-aikatyö tuottaa toimeentulo-ongelmia, mutta se on epämielekästä myös tasa-arvon kannalta. Sukupuolten palkkatasa-arvoa tavoiteltaessa mittarina käytetty säännöllisen työajan palkka ei kerro osa-aikatyön tuottamasta köyhyydestä kovin hyvin. Pienen tuntipalkan - niin sanotun euroshopperpalkan - vaikutus kertautuu, kun tunteja on työpäivässä kahdeksan sijaan viisi. Säännöllisen työajan palkan lisäksi olisikin aiheellista mitata sukupuolten toteutuneita ansioita.
Osa-aikatyö on yleisempää naisilla kuin miehillä. Nykyisillä seurantaindikaattoreilla etenkin myyjien, tarjoilijoiden, siivoojien, koulunkäyntiavustajien sekä perus-, lähi- ja sairaanhoitajien ansiotaso jää sukupuolten tasa-arvotavoittelun kuolleeseen kulmaan. Jos työsuhdetyypin ja teetetyn työajan eriytyminen sukupuolten välillä hyväksytään, se tarkoittaa käytännössä tinkimistä tasa-arvonormista.
Lue koko juttu
Työantajan pitäisi perustella osa-aikaisuus
