Kahdeksan tunnin työaika ei ole korvaamaton etu!

Työministeri Tarja Filatov perää täysin oikeutetusti kahdeksan tunnin työpäivää takaisin. ”Tämä vaatimus toteutui aikanaan, mutta nykypäivänä voisi kysyä olemmeko käytännön elämässä kadottaneet kahdeksan tunnin työpäivän? Liian moni suomalainen tekee epävarmoissa oloissa pätkä- ja sirpaletöitä eikä työ tarjoa heille riittävää toimeentuloa. Kahdeksan tunnin työpäivä on heille yhä unelma”, sanoo Filatov.

Filatov voisi viedä politiikkaansa astetta pidemmälle ja asettaa agendalle työajan lyhennyksen. Samalla työ jaettaisiin solidaarisemmin. Sinänsä tarpeellisen puolustustaistelun sijaan sosiaalidemokraattinen ministeri ja -liike voisivat liki vuosisadan uinuilun jälkeen tavoitella uutta - edistää unelmia, jotka parantavat elämän laatua. Vuonna 1917 työaika lyheni 8 tuntiin. Tuosta toteutuneesta vaatimuksesta on 89 vuotta.

Vuonna 2006 on vaadittava kuutta tuntia tai nelipäiväistä työviikkoa. Kahdeksan tunnin työaika ei ole saavutettu etu, matemaattinen suure, jota ei voi alittaa. Kyllä 2000 – luvun ihminen kykenee käyttämään mielekkäästi lisääntyvää vapaa-aikaa….

"Nema Jugoslavia !" (Yugoslavia does not exist any more !).

Espoo Cine esitti eilen Emir Kusturican elokuvan Život Je Čudo /Elämä on ihme (2004) . Kusturican elokuvassa ex. Jugoslavian kiskoilla kulkevat jälleen balkanin kansat, elämä, sota ja rakkaus. Elokuvan musiikki on No smoking orchestran tuotantoa. Kusturican seuraavaa elokuvaa The wish, Promise me this (announced for 2007) Suominäytöstä vuonna 2010? odotellessa voi fiilistellä When life was a miraclella....

Život Je Čudo -elokuvan ydin: What could be better for the village than a touristic railway ? And what could be worse for tourism than the war ? Busy with the construction of the railway, Luka closes the eyes on the war. He is specially worried by this donkey that blocks the train. But when his wife leaves him for a musician and Miloš, his son, is called up for the military service, his life starts to look like a battlefield.

Fightings start soon in the station and Luka realizes he's at the heart of a true battlefield. Moreover, Miloš is made prisoner. At this time he meets love in the person of Sabaha, a Muslim nurse. But Sabaha should serve as en hostage for Luka, and must be exchanged if he wants to get his son back. (Ks. http://www.kustu.com/)

Työsuhteiden alkeiskurssi, lyhyt oppimäärä

"Kannattaa rakastua ihmiseen - mieheen tai naiseen -
ei työnantajaan":

Anu Suoranta 2006.



Ks. tuoreet
Ay -uutiset

You have the right to join a union!

Bienestar International manufactures union-made footwear & casual clothing under the brand name No Sweat™. Our gear is produced by independent trade union members in the US, Canada, and the developing world. We believe that the only viable response to globalization is a global labor movement.

No Sweat defines the market for goods that support independent trade unions - the only historically proven solution to sweatshops. We market direct to consumers, relying primarily on internet sales for distribution. We provide a competitive product to you and a living wage to our workers. How? By not advertising. We rely on you to help us spread the word! To see how, go to Globalize THIS. It’s our world. Let’s change it.

Kirja-arvio: Nöyräksi koulutus

Pink Floydin klassikossa kuorolla on sanoma:

"We don't need no education
We don't need no thought control
No dark sarcasm in the classroom
Teacher, leave those kids alone
Hey, teacher, leave those kids alone"

Myös Mari Käyhkön teoksessa Siivoojaksi oppimassa on
keskeistä ajatusten kontrollointi. Mitä koulutuksessa itse asiassa opetetaan ja opitaan?

Teoksessa nousevat esiin miten sukupuoli ja yhteiskuntaluokka
osoittavat yksilöille hierarkisen paikan. Niin, oliko se niin, että suomalaisessa yhteiskunnassa jokaisella on samanlaiset mahdollisuudet ja kaikki on vaan itsestä kiinni....?

Kirja-arvioni "Siivoojaa ei huomaa kukaan" teoksesta Mari Käyhkö, Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa. Joensuu University Press. Joensuu 2006, 285 s on julkaistu Työväentutkimuksessa 2006.