Eilisessä Apurahansaajien sosiaaliturva - hallitusohjelma todeksi - tilaisuudessa Eduskunnassa tuli koettua kauhua ja iloja.Kauhua siitä, että tahdon lisäksi on perin epäselvää onko apurahansaajien sosiaaliturvaan tulossa rahaa vai ei. Tahtoa toteuttaa oli sekä rahastojen edustajalla, että sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajalla.
Halut ovat hieno asia, mutta se ei riitä. Hallituksen kehys, johon rahat on saatava lyödään pöytään ensi viikolla. Nyt tarvitaan reippaita ratkaisijoita. Ratkaisumaalin tekijälle on tarjolla kunniaa, joukkue on luonut tilanteen, eikä enää muuta voi.
Apurahan saajat ovat eri yhteyksissä artikuloineet intrenssinsä ja kirjauskin on hallitusohjelmassa. Eiköhän kahdenkymmenen vuoden sosiaaliturvaton koeaika riitä osoittamaan, että tutkijat ovat ihan kelpo kansalaisia. Mekin ollaan vaan ihan ihmisiä ja tarvitaan sairaus-, tapaturma- ja eläketurvaa.
Kauhun lisäksi iloa aiheutti se, että uusi työministeri vaikutti hiffaavan tutkijoiden työmarkkina-aseman peruskuvion. Katkonainen rahoitus tuottaa ikävä kyllä tilanteita, jolloin tutkija on työtön. Työttömyys on ikävä, huonosti toimivien työmarkkinoiden ilmiö, mutta tutkijoiden työttömyys ei kuitenkaan ole synonyymi yrittäjyydelle, kuten nykyinen hallintokäytäntö yrittää epätoivoisesti väittää.
Edelleen. Työttömyysturva ei ole tutkimusrahoituksen muoto. Mutta tutkijat eivät ole sen kummallisempi ryhmä kuin muutkaan, kun työt loppuvat. Nälkä meillekin tulee. Ratkaisu tutkijoiden työttömyysturvan soveltamisongelmiin on yksinkertainen. Työttömyysturvalain noudattaminen palauttaisi työttömälle tutkijalle normaalin työttömyysturva-aseman. Kun palkkarahoitus loppuu ja tutkija ilmoittaa olevansa työmarkkinoiden käytettävissä, niin uskotaan, eikä epäillä huijariksi.
Apuraha taas on palkansaajuuteen rinnastettava tutkijoiden työlistymisen muoto, joka kestollaan siirtää tutkijan oikeutta työttömyysturvaan. Toivon työministeriltä simppeliä kurinpalautusta yhä uusia temppuja kehittelevälle hallintokoneistolle. Kansalaisilla on oikeus luottaa siihen, että viranomaiset noudattavat, eivätkä säädä tai keksi lakeja..
1 kommentti:
Haluan välittää kiitokset asemasotaa aktiivisesti käyville tutkijatovereilleni. Loistava järjestelmä loistaa syrjinnällään, ei tärkeää ja ainutlaatuista tutkimusta tukevalla sosiaaliturvajärjestelmällä. Kunnia kelpaa, vastuu ei. Juoksuhautaan on jätetty ja unohdettu liian moni yhteiskunnallisesti merkittävää työtä tekevä kansalainen -joko nyt on aika tikapuiden? Itsepetos on tutkitusti henkisen hyvinvointimme olennaisia osatekijöitä; masentuneet näkevät asiat realistisemmin kuin me, jotka kuvittelemme voivamme vaikuttaa omaan elämäämme. Siihenkö valtiokin nojaa, ojentaa kourallisen masennuslääkkeitä pitääkseen meidät optimistisena tilanteesta ja vaikutusmahdollisuuksistamme? Mundus vult decipi. Työtänne kunnioittaakseni pysyn petoksessani: uskon mahdollisuuteen ja tutkijan parempaan huomiseen. Pidä sinäkin asemasi (ja järkesi), soldier of science.
Lähetä kommentti