Työvoimaviranomaisten on noudatettava lakia!

Tieteentekijöiden liitto asetti vuoden 2005 lopussa tutkijoiden työttömyysturvatyöryhmän. Työryhmän puheenjohtajana toimii Paula Ilveskivi, jäseninä Jarmo Kiuru ja Anu Suoranta. Työryhmän sihteeri on Tuuli Vänskä. Liitto jätti toukokuussa 2006 kantelun tutkijoiden työttömyysturvasta eduskunnan oikeusasiamehelle.

Tieteentekijöiden liitto – Forskarförbundet

TIEDOTE 29.6.2006

HETI JULKAISTAVISSA

Tieteentekijöiden liitto:

Jatko-opiskelu ei esteenä työttömyysturvan saannille

Aloitetut tohtoriopinnot eivät ole esteenä työttömyysturvan saannille työttömyystilanteessa. Työvoimaviranomaisten käytäntönä yleistynyt vaatimus jatko-opintojen keskeyttämisestä on Vakuutusoikeuden tuoreen päätöksen mukaan virheellinen.

Tieteentekijöiden liitto korostaa Vakuutusoikeuden ratkaisun (VakO 10297:2004) (http://www.oikeus.fi/vakuutusoikeus/36371.htm) yleistä merkitystä. Päätöksen mukaan vaatimus opintojen keskeyttämisestä vähintään vuodeksi ei koske yliopistoissa suoritettavia jatkotutkintoja. Työttömän työnhakijan omaa ilmoitusta jatko-opintojen keskeyttämisestä pidetään työttömyysturvalain kannalta riittävänä. Tieteentekijöiden liiton mukaan ratkaisu on yksiselitteinen. Yliopistossa jatko-opiskelijana kirjoilla olo ei ole este kokoaikatyön vastaanottamiselle.

Tutkimusrahoitus on luonteeltaan katkonaista. Liitto on huolestuneena seurannut työvoimaviranomaisten tulkintojen kiristymistä. Tohtorintutkintoa suorittavilta on evätty työttömyysturva. Yliopistossa suoritettavat jatko-opinnot ovat kuitenkin yleensä sivutoimisia, eivätkä estä kokoaikaisen työn vastaanottamista. Työvoimaviranomaiset eivät ole tohtorintutkintoa suorittavien työttömyystilanteessa tutkineet jatko-opintojen vaatimaa työmäärää, vaan ne on katsottu päätoimisiksi.

Tieteentekijöiden liitto vaatii, että työvoimaviranomaiset ja työttömyyskassat noudattavat vakuutusoikeuden ratkaisulinjaa, joka vahvistaa liiton käsitystä jatko-opintojen sivutoimisuudesta. Liitto korostaa, että tarkoituksena ei ole teetättää tohtoriopintoja työttömyysturvalla, vaan taata työttömyystilanteissa myös jatko-opinnot aloittaneille oikeus työttömyysetuuksiin.

Tieteentekijöiden liitto pyysi keväällä tekemässään kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan onko työvoimaviranomaisten harjoittama työttömyysturvalain tulkintalinja sopusoinnussa perustuslain kanssa.

Lisätietoja:

Asiamies Tuuli Vänskä 020 7589 616

Tieteentekijöiden liitto on yliopistojen ja tutkimuslaitosten opettajien, tutkijoiden, tietopalveluhenkilöstön ja muiden akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö. Suurimpia jäsenryhmiä ovat tutkijat, assistentit, yliassistentit, kirjastonhoitajat ja amanuenssit. Jäsenistä suurin osa työskentelee yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Kirja-arvio: Pätkätyöläiset paitsioansassa?

Kirja-arvioni teoksesta Kimmo Kevätsalo, Irmeli Puntari, Satu Roos, Työelämän valttikortit, Talentum Helsinki 2006, 195 s. on julkaistu Akavalainen no 4/2006.

Keiden peli?

Marjapussissa, perinteisessä korttipelissä korttien jaossa määritellään pelin hallinta. Ilman valttikortteja peliin ei voi vaikuttaa. Valttikortit eivät jakaudu tasan, eivät pelissä eikä työelämässä. Työelämän valttikortit -teoksen kirjoittajien valttikorttilistauksessa yhteiskuntaluokalla on väliä ja koulutus kannattaa. Painoa annetaan myös työelämän sopimis- ja säätelykäytännöille. Oletus toimivasta hyvinvointivaltiosta hallitsee katsontaa. Läpi kirjan punnitaan ajatusta vapaudesta valita ansiotyön ja yrittäjyyden välillä. Yrittäjyyssanoma jää ristiriitaiseksi - ehkä tietoisesti, sillä yrittäjämäiset tavat ovat yleistyneet myös työtehtävissä, jossa kyseessä ei ole oma valinta vaan vapaaehtoinen pakko.

Kolmen kirjoittajan keskustelukirja ”Työelämän valttikortit” osallistuu perin henkilökohtaisista perspektiiveistä pohdintaan ansiotyön järjestä, muuttuvan työelämän hallinnasta, selviytymisestä ja yksilön mahdollisuuksista. Teokseen mahtuu kertomuksia myös loppuun palamista ja selviytymisiä.

Kirjoittajien osuudet erotellaan korttipelin tunnuksin. Irmeli Puntari ja Satu Roos ovat biokemistejä. Puntari työskentelee palkkatyösuhteessa akavalaisessa liitossa, Roos toimii yrittäjänä. Kimmo Kevätsalo on sosiologi, nykyään yrittäjä. Kevätsalon kritiikin terävin kärki kohdistuu ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on hukannut unelmansa edistää vapausnäköalojen toteutumista. Väite, että ammattiyhdistysliike suojelee ydintyövoiman etuja, on akavalaistenkin pätkätyöntekijöiden näkökulmasta ajatuksia herättävä.

Ehkä merkittävimmän valttiässänsä, ikänsä ja työelämään tulon ajankohdan kirjoittajat ottavat annettuna. Vakituisten työsuhteiden tuoman turvan ja eläkekertymän varassa seisoo tukevasti. Rahaa ei tarvitse niin ajatella. Niiltä sijoilta on helpompi tähytä vapauden valtakuntaan, olkoon se yrittäjyyttä tai eläkeläisyyttä.

Kirjoittajien katsetta voi kritisoida tukeutumisesta menneeseen. Vaikka liputtaa hyvinvointivaltion ja työelämän sopimusjärjestelmän puolesta, on ymmärrettävä, että 1990-luvun lamavuodet muuttivat työelämän pelisääntöjä. Yksilöllisyyden korostuminen toi turvattomuutta. Myös työn sisällöistä on hankalampi nauttia, kun on keskityttävä osaamisensa esittämiseen ja myymiseen. Se kirjoittajien havainto, että työhön liittyvä tärkein haave urakursseilla on toive vakituisesta työstä, on hätkähdyttävä. Luovalla luokalla ei kaikki ole hyvin.

Laman jälkeen työelämään tulleiden akateemisten(kin) odotushorisontti on erilainen kuin kirjoittajien: korkea koulutus ei ole tae työstä, vakituisesta puhumattakaan. Nykyisten nelikymppisten maisterien joukossa kysymykseen ”kuinka monella on vakituinen työ?” nousee harva käsi, tohtoreista vielä harvemmalla. 2000 – luvun akateemisilla työsuhteiden väliin jää katkoja, sopimusyhteiskunta vaappuu ja uudelleenmäärittelyt hyvinvointivaltion turvaverkkojen suhteen ovat käynnissä; esimerkiksi tutkijat eivät voi olla varmoja ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta. Vapauden valtakunta, vaikkapa eläke ei näiltä jalansijoilta tunnu pelkästään kaukaiselta, vaan myös epävarmalta.

KA -T - KOK - S- I- A - Tutkijan ammatti ja luottamus työelämän pelisääntöihin

Tutkijoiden osalta sopimusyhteiskunta vaappuu. Tutkijan ammatti on epävarma ja katkoksia esiintyy. Pätkien väliin sattuu työttömyyttä. Työttömyysturvasta ei kuitenkaan ole varmuutta.

Olen Tieteentekijöiden liiton työttömyysturvatyöryhmän jäsen. Liitto jätti keväällä kantelun tutkijoiden työttömyysturva-asioista eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Linkistä löytyvät tekstini liittyen tutkijoiden työttömyysturvaan. Tekstit on juuri julkaistu Akavalainen 4/2006 ja Acatiimi 5/2006 lehdissä.

Sankareita ja pastellinsävyistä sosialismia

Ossikirjat

On jotenkin oireellista, että sosialismissa lapsuutensa eläneet (tai vaihtoehtoisesti sosialismissa eläviä lapsia ja nuoria kuvaavat) tuottavat järjestelmäkriittistä, mutta sävyltään kuitenkin perin valoisia kulttuurituotteita. Tuli luettua jälleen yksi ossikirja, josta vaikutelma vahvistui. Pastellinsävyisessä sosialismisssa taisi lapsilla olla kivaa.

(Kuvassa tsekkoslovakialainen lapsi Prahassa 24.11.1989: kuva Anu Suoranta)

Vähät siitä, että sosialistiselle yhteiskuntajärjestykselle oli ominaista nostaa jalustalle sankareita. "On hyvä tietää, että Ernst Thälman oli DDR:n lapsille eräänlainen Robin Hoodin ja supermiehen yhdistelmä. Haavoittumaton pelastaja". Sitaatti on mainio tiivistys lapsen kokemuksesta Claudia Ruschilta teoksessa Stasi tiskipöydän takana (WSOY 2006) . Kyseessä on ostalgiateos, jonka kirjoittaja oli muurin murtuessa 18 -vuotias. Teos on miellyttävästi sukua muutaman vuoden takaiselle Jana Henselin teokselle Zonenkinder - eilisen aatteen lapset (Avain 2004) .

Ja elävä kuva

Ostalgialla mainetta niittäneessä Wolfgang Beckerin (vessi) elokuvassa Good Bye LeninDDR- nuori Alex ihailee kotimaista kosmonautti Sigmund Jähniä. Eikä aiheetta. Jähn oli se mies, joka naitti Nukkumatin suorassa tv-lähetyksessä avaruusasemalla neuvostoliittolaiselle maskotille kosmisissa häissä. Nukkumatti oli tämänkin jälkeen sankari, jonka avioliiton DDR:n television tuotantotiimi kylläkin vähin äänin hautasi.

Virolainen versio nähdä sosialismin loppumetrit nuorison näkökulmasta puolestaan on Jaak Kilmin ja Rene Reinumägin Sikojen vallankumous. Hilpeä kuvaus kesästä 1986, jossa kaadetaan kuvia. Symboliikkaa kerrakseen.