parantamisen edellytyksistä julkaistiin tänään. Sen saa työministeriön sivuilta klikkaamalla tästä.
Selvitysmies Järvisen - siis Pasin paketti - on perusteiltaan oikeansuuntainen. Rakentavan ratkaisunhaun keskella silmään pistää kuitenkin sivun 19 "apurahan haun" rangaistavuus.
Järvinen ehdottaa:
"Ehdotus: Tutkijakoulutuksesta ilman omaa syytään työttömäksi jääneen tulee olla oikeutettu työttömyysturvaan. Sen jälkeen tutkimustoimintaa tulisi pitää päätoimisena vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, jos hän saa tai hakee saman tutkimuksen jatkamiseen apurahaa, kieltäytyy tarjotusta muusta palkkatyöstä tms."
Oletan, että päivän tiedotustilaisuudessa pääsimme ministerin ja selvitysmiehen kanssa yksimielisyyteen siitä, että a) itse hakeminen ei voi olla päätoimisuuden tunnusmerkki, mutta apurahan saaminen ja ennen muuta apurahan käyttö on merkki siitä, että tutkija työllistyy apurahakautena ja b) samaan tutkimukseen jatkorahoituksen hakeminen ei voi olla kriteeri päätoimisuuden jatkumisesta. Ja lienee jopa peräti toivottavaa, että tutkija pysyy samassa tutkimuksessa, eikä poukkoile holtittomasti aivotutkimuksesta historiantutkimukseen, eikä ainakaan päinvastoin.
Ja varmemmaksi vakuudeksi ongelman ydin katujen kielellä. Ei kai se, että menee baariin aikomuksenaan saada, vielä merkitse sitä, että saa. Sama odotuksen ja kokemuksen jännite pätee myös apurahojen haussa. Moni lähettelee anoen apurahakuponkeja, mutta vain osa hakemuksista johtaa apurahan saantiin.
Selvitysmies Järvisen - siis Pasin paketti - on perusteiltaan oikeansuuntainen. Rakentavan ratkaisunhaun keskella silmään pistää kuitenkin sivun 19 "apurahan haun" rangaistavuus.
Järvinen ehdottaa:
"Ehdotus: Tutkijakoulutuksesta ilman omaa syytään työttömäksi jääneen tulee olla oikeutettu työttömyysturvaan. Sen jälkeen tutkimustoimintaa tulisi pitää päätoimisena vain poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, jos hän saa tai hakee saman tutkimuksen jatkamiseen apurahaa, kieltäytyy tarjotusta muusta palkkatyöstä tms."
Oletan, että päivän tiedotustilaisuudessa pääsimme ministerin ja selvitysmiehen kanssa yksimielisyyteen siitä, että a) itse hakeminen ei voi olla päätoimisuuden tunnusmerkki, mutta apurahan saaminen ja ennen muuta apurahan käyttö on merkki siitä, että tutkija työllistyy apurahakautena ja b) samaan tutkimukseen jatkorahoituksen hakeminen ei voi olla kriteeri päätoimisuuden jatkumisesta. Ja lienee jopa peräti toivottavaa, että tutkija pysyy samassa tutkimuksessa, eikä poukkoile holtittomasti aivotutkimuksesta historiantutkimukseen, eikä ainakaan päinvastoin.
Ja varmemmaksi vakuudeksi ongelman ydin katujen kielellä. Ei kai se, että menee baariin aikomuksenaan saada, vielä merkitse sitä, että saa. Sama odotuksen ja kokemuksen jännite pätee myös apurahojen haussa. Moni lähettelee anoen apurahakuponkeja, mutta vain osa hakemuksista johtaa apurahan saantiin.
2 kommenttia:
näkökulmaa aiheeseen,
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=456
No justiinsa. Näkökulma tuokin. Tutkijat elävät kuitenkin reaalimaailmassa. Tuon kirjoituksen muodosta ja mahdollisesta sanomasta en ole ihan varma...
Lähetä kommentti