Olipa kiva herätä uuteen aamuun ja viikkoon kertaheitolla yhdeksän vuotta ikääntyneenä. Näin kävi tasapuolisesti vuonna 1966 syntyneille sekä akateemisten perheiden (määritelmä: vähintään toinen vanhemmista maisteri tai tohtori) lapsille että työläiskakaroille. Ihmeikääntyminen on täyttä totta, ainakin mikäli on uskominen Helsingin Sanomien uutisointia Osmo Kivisen & co tutkimuksesta "Eliittiyliopistosta massakorkeakoulutukseen: koulutuksen laajentuminen, mahdollisuuksien tasa-arvo ja yliopistokoulutuksen tuotot".
Henkilökohtaisesti positiivista uutisessa on se, että yllättäen 1966 syntyneet yliopistokoulutuksen hankkineet tienaavat sekä kolme- että viisikymppisenä enemmän kuin 1946 syntyneet. Pikkaisen henkilökohtaisesti negatiivista on se, että olen kuluttanut kaikki kolmekymppisenä tienaamani rahat ja viisikymppinen en tiennyt vielä olevani. Mutta kiva, että tämän uuden ja pikkaisen yllättävän infon varassa tuloja on enemmän kuin 1946 syntyneillä. Kerrankin - edes imaginäärisesti - jotain enemmän kuin tällä suurella tulppaikäluokalla!
Työläistaustaisesta sexsex -ikäluokassani olen siis kummajainen. Kivisen & co mukaan ei-akateemisten perheiden jälkeläisistä vaivaiset 11 % eksyi yliopistoon. Monien mielestä tämä kymmenyskin olisi saanut ohjautua samaan osoitteeseen kuin ne yhdeksän muutakin. Sorry. Mitäs päästitte kaltaistani sosiaalista pääomaa omaavan, lähiön ja pioneerikerhon kasvatin häiriköimään akateemista rauhaa.
Akateemisten perheiden kuuskutosten vesoilla yliopiston ovet avautuivat 56 % todennäköisyydellä. Kiva heille. Nyt enää pelottava kysymys kuuluu "kuinka pieni on se prosentti ei-akateemisten tenavista, jotka päätyivät siihen paljon puhuttuun tohtoriputkeen?". Sitä turkulaiset koulutussosiologit voisivat seuraavaksi valaista meille...
Henkilökohtaisesti positiivista uutisessa on se, että yllättäen 1966 syntyneet yliopistokoulutuksen hankkineet tienaavat sekä kolme- että viisikymppisenä enemmän kuin 1946 syntyneet. Pikkaisen henkilökohtaisesti negatiivista on se, että olen kuluttanut kaikki kolmekymppisenä tienaamani rahat ja viisikymppinen en tiennyt vielä olevani. Mutta kiva, että tämän uuden ja pikkaisen yllättävän infon varassa tuloja on enemmän kuin 1946 syntyneillä. Kerrankin - edes imaginäärisesti - jotain enemmän kuin tällä suurella tulppaikäluokalla!
Työläistaustaisesta sexsex -ikäluokassani olen siis kummajainen. Kivisen & co mukaan ei-akateemisten perheiden jälkeläisistä vaivaiset 11 % eksyi yliopistoon. Monien mielestä tämä kymmenyskin olisi saanut ohjautua samaan osoitteeseen kuin ne yhdeksän muutakin. Sorry. Mitäs päästitte kaltaistani sosiaalista pääomaa omaavan, lähiön ja pioneerikerhon kasvatin häiriköimään akateemista rauhaa.
Akateemisten perheiden kuuskutosten vesoilla yliopiston ovet avautuivat 56 % todennäköisyydellä. Kiva heille. Nyt enää pelottava kysymys kuuluu "kuinka pieni on se prosentti ei-akateemisten tenavista, jotka päätyivät siihen paljon puhuttuun tohtoriputkeen?". Sitä turkulaiset koulutussosiologit voisivat seuraavaksi valaista meille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti