Sankareita ja pastellinsävyistä sosialismia

Ossikirjat

On jotenkin oireellista, että sosialismissa lapsuutensa eläneet (tai vaihtoehtoisesti sosialismissa eläviä lapsia ja nuoria kuvaavat) tuottavat järjestelmäkriittistä, mutta sävyltään kuitenkin perin valoisia kulttuurituotteita. Tuli luettua jälleen yksi ossikirja, josta vaikutelma vahvistui. Pastellinsävyisessä sosialismisssa taisi lapsilla olla kivaa.

(Kuvassa tsekkoslovakialainen lapsi Prahassa 24.11.1989: kuva Anu Suoranta)

Vähät siitä, että sosialistiselle yhteiskuntajärjestykselle oli ominaista nostaa jalustalle sankareita. "On hyvä tietää, että Ernst Thälman oli DDR:n lapsille eräänlainen Robin Hoodin ja supermiehen yhdistelmä. Haavoittumaton pelastaja". Sitaatti on mainio tiivistys lapsen kokemuksesta Claudia Ruschilta teoksessa Stasi tiskipöydän takana (WSOY 2006) . Kyseessä on ostalgiateos, jonka kirjoittaja oli muurin murtuessa 18 -vuotias. Teos on miellyttävästi sukua muutaman vuoden takaiselle Jana Henselin teokselle Zonenkinder - eilisen aatteen lapset (Avain 2004) .

Ja elävä kuva

Ostalgialla mainetta niittäneessä Wolfgang Beckerin (vessi) elokuvassa Good Bye LeninDDR- nuori Alex ihailee kotimaista kosmonautti Sigmund Jähniä. Eikä aiheetta. Jähn oli se mies, joka naitti Nukkumatin suorassa tv-lähetyksessä avaruusasemalla neuvostoliittolaiselle maskotille kosmisissa häissä. Nukkumatti oli tämänkin jälkeen sankari, jonka avioliiton DDR:n television tuotantotiimi kylläkin vähin äänin hautasi.

Virolainen versio nähdä sosialismin loppumetrit nuorison näkökulmasta puolestaan on Jaak Kilmin ja Rene Reinumägin Sikojen vallankumous. Hilpeä kuvaus kesästä 1986, jossa kaadetaan kuvia. Symboliikkaa kerrakseen.