lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Palkansaajien työttömyysturvan kiistäminen

Työministeri Tarja Filatoville pisteet siitä, että saapui maanantain TV 1 Voimalan "Tohtoritehtaan työttömät" -lähetykseen. On selvää, että tutkijanuran sekä sen katkoskohtien ongelmien vyyhti on senkaltainen, että ongelmat eivät yhdellä tv-ohjelmalla ratkea.

Mutta tulkitaan maanantain debatti askeleeksi kohti halukkuutta lähteä ratkaisemaan ilmiselvää ongelmaa. Kautta on aivan riittävästi jäljellä, jotta ministeri voi asettaa asiantuntijatyöryhmän selvittämään tutkijan työttömyysturvan soveltamisen ongelmia. Työryhmän tulisi koostua ainakin ministeriön, tutkijoiden ammattiliiton, säätiöiden ja yliopistojen edustajista. Avainsana on tutkijan työn ymmärtäminen, jotta voi tunnistaa sen ikävän kääntöpuolen, työttömyyden. Itse kunkin on varmaan syytä pysähtyä miettimään, mistä työttömyysturvan kiistämisessä oikeastaan on kysymys, ennen kuin suinpäin syöstään hyvinvointivaltio historian hämärään.

Työttömyysturvalaissa ei ole edelleenkään vikaa, ongelma tulee siitä, että hallinto kehittelee ikiomia tulkintojaan. Se kenen komennosta - on minulle edelleen epäselvää. Uusimpana tulkintana on alkanut vyöryä OPM:n tutkijakoulun virka- tai työsuhteesta työttömäksi jääneiden työttömyysturvaoikeuden kiistämisiä. Perusteena käytetään omassa työssä työllistymistä. Työ- tai virkasuhteen päättyessä tutkijan, myös tutkijakoulutettavan, työntekovelvoite kuitenkin päättyy. Tätä työlainsäädännön perusasiaa hallinnon on jostain syystä perin vaikeaa ymmärtää.

Oikea ratkaisu olisi tutkia työttömäksi jääneen ihmisen tilanne. Sitä kutsutaan kokonaisharkinnaksi. Työnteon loppuminen rahoituksen loputtua on perin todennäköinen vaihtoehto itse kunkin kohdalla. Myös tutkimuksen sivutoiminen jatkuminen on mahdollista, eikä se lain mukaan aseta työvoimapoliittista estettä työttömyysetuudelle.

On selvää, että kaikkien ihmisten kohdalla työhallinnon velvollisuus on tarkastella työvoimapoliittisia edellytyksiä ja esteitä. Mikäli tutkija ilmoittaa jatkavansa kokopäiväistä tutkimustyöskentelyä, se on este. Silloin ihminen työllistyy omassa työssään. Tämä on selvää. Näissä tapauksissa voi vaan olla kateellinen niille, jotka kuuluvat "pappa betalar -osastoon". Hyvin heillä menee ihan riippumatta siitä, onko tässä maassa toimiva työttömyysturvajärjestelmä vai ei.

Mutta ne, jotka eivät aseta esteitä ovat lain mukaan oikeutettuja työttömyysetuuteen. Nyt tämä on useisssa tapauksissa kiistetty. Palkansaajien ja palkansaajaan rinnastettavien apurahatutkijoiden työttömyysturvan, hyvinvointivaltion ja säännellyn työelämän pelisääntöjen purkamisella saadaan toki ennen pitkää siivottua tutkimuksen piiristä ainakin kaikki ne, jotka tekevät työtä elääkseen. Ja elääkseen nimenomaan siinä merkityksessä, että ostavat ruokaa kaupasta ja maksavat omat asumisensa. Työttömyys on sinänsä jo koettelemus, mutta siihen lisättynä työttömyysturvan kiistäminen ei ainakaan paranna asiaa.

Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson on tehnyt 16.2. eduskunnassa kirjallisen kysymyksen (KK 1185/2006), jossa on pureudutaan mm. yo. ongelmavyyhtiin. Allekirjoittajiin on yhtynyt mm. sosialidemokraattien Säde Tahvanainen. Kysymys on luettavissa eduskunnan sivuilta.

Ei kommentteja: