sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Vappumellakka

Turussa vuonna 1932 nuorkommunistit saivat aikaan valtakunnallisen hässäkän. Lehdet kirjoittivat ja kontrollikoneisto ilmoitti kiristävänsä toimia.

1930-luvun alun Suomessa mielenilmaisua rajoitettiin. Osa kansasta suljettiin niin yhteiskunnallisen , kun jopa ulkoparlamentaarisen vaikuttamisen ulkopuolelle. Sisäasiainministeriö oli jo kieltänyt vasemman laidan perinteiset kulkueet. Taustalla oli huoli poliisien riittämättömyydestä, sillä jopa Ruotsissa, Ådalenissa mellakat olivat kääntyneet väkivaltaisiksi. Kansankodissa poliisi ampui ihmisiä.

Kieltojen seurauksina vasemman laidan luovuus kasvoi, nuoriso suunnitteli tunkeutumista muiden tilaisuuksiin valtaamaan puhujakorokkeita ja laulamaan vallankumouslauluja. Lentolehtiset levisivät tehokkaasti. Vaatimuksina olivat palkkojen korotus, työttömyysvakuutuslain saaminen, työttömien toimeentulo, samasta työstä sama palkka iästä tai sukupuolesta riippumatta.

Työttömät suunnittelivat lentolehtisiä räväkämpiä toimia. Aikeena olivat elintarvikkeiden ottaminen torilta ja kauppojen valtaus. Myös kaupungin pimentäminen lyhytsululla oli työttömien ammattilaisten kiikarissa.

Vappuna 1932 räjähti. Kupittaalle kokoontunut 5000 -päinen sosialidemokrattinen vappukansa oli keskellä mellakkaa. Mielenosoittajat aloittivat iskulauseiden huutamisen ja vallankumouslaulujen laulamisen. Sanat olivat pelottavia. Poliisiauto ja ratsupoliisit rynnivät väkijoukkoon hajoituskehotuksin. Tuli tappelu. Täsmäosuma katukivelle oli poliisimestari Spåren pää.

Poliisi suoritti pidätyksiä. Maine riitti vapuden riistoon. Kuulustelupöytäkirjan mukaan "Karl Kiivaan ei tiedetä olleen paikalla, on mitä todennäköisintä, että hän on ollut mukana pohtimassa mielenosoituksen järjestämistä". Kaverin nimi painoi. Mellakasta tuli vankilatuomioita 8 kuukaudesta kolmeen vuoteen. Lisäksi kansalaisluottamuksen menetykset olivat kahdesta viiteen vuoteen.

Ennen muuta nuorten naisten rikokset olivat pelottavia ja tuomiot sen mukaisia. Lahja oli paikalla Kupittaalla, mutta rötöksiin lisättiin hänen ompelemansa isokokoinen punainen lippu, joka oli ripustettu aattoyönä puhelinlankoihin. Tuomio tuli. Valtiopetoksen valmistelusta vuosi kuritushuonerangaistusta.

Viranomaiset tulkistivat mielenilmaisut yhteiskuntarauhan vaarantamiseksi. Rajat rikollisesta toiminnasta tuomitsemiseen olivat laajat ja laveat. Osallistuminen vasemman laidan kesäretkeen lähisaaristoon voitiin rikoslain mukaan tulkita valtiopetoksen valmisteluun tähtääväksi toiminnaksi. Pelkkä seurustelu rikollisen aineksen kanssa siis riitti.

Kuka voitti ja mitä. Ensinnäkin. Tuon ajan suojelupoliisi, etsivä keskuspoliisi perusteli "pelottavalla kansallisella uhalla" omaa tarpeellisuuttaan ja sai määrärahoja. Kansalaisten vapauden astetta, ja ennen muuta sen rajoitusta määritteli kontrollikoneisto. Viranomaisten vastatoimet olivat muovaamassa kuvaa mielenosoitusten vaarallisuudesta suomalaiselle yhteiskunnalle.

Toisaalta. Vasemman laidan identitetti vahvistui. Kun jokaista pientäkin mielenilmaisu vastassa oli huomattava joukko poliiseja, saattoivat mielenosoittajat tulkita tämän osoitukseksi omasta merkittävyydestä.

Fokus kohdistui 1930-luvulla konfliktin rakentamiseen ja sen estämiseen. Erimieliset sai lain nojalla tyrkätä tyrmään. Pelottavan tuttua retoriikkaa 2006. Muistaisiko se, joka valtaa Suomessa nyt käyttää prosessoida mitä prekariaatti yrittää sanoa? Pätkä-, katko- ja osa-aikatyösuomessa ei elä onnellisia ihmisiä. Tilapäistöllä on paha olla suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja kyseessä ei ole nuoriso-ongelma. Perustulon rakentaminen ei ehkä ratkaise kaikkia asioita, mutta kyllä hyvinvointivaltiota pitää saada yrittää pelastaa, kun se on raiteiltaan.

Kirjoitus perustuu poliittisen historian pro -gradu tukielmaani Anu Suoranta, "Se on hudoi meininki" Kielletyn vasemmiston toiminta Turun seudulla 1930-1934. Turun yliopisto 1994, 118 s.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Anu!!!
Turkulainen oppi on hyväksi. Ymmärrän aika pitkälle nuorison ahistuksen. On meillä keski-ikäisilläkin fiilis, että ne jyrää meitin. Nimittäin nousukasmarkkinatalouden edustajat. Eikä sana kuulu! Jätin makasiineille hyvästit pe 5.5. klo 18.45 ajaessani ratikalla Finlandia-talolle konserttiin. Konsertin päätyttyä roihusi. Pirjo

Tiina kirjoitti...

Onnea uudelle blogille! Kiinnostava ja ajankohtainen juttu!

Anonyymi kirjoitti...

Your are Nice. And so is your site! Maybe you need some more pictures. Will return in the near future.
»

Anonyymi kirjoitti...

Nice colors. Keep up the good work. thnx!
»

Anonyymi kirjoitti...

I find some information here.